— Kävi ja ei käynyt. Jäin luokan alipäähän.

— Tuo nyt ei merkitse mitään.

Tytön ääni oli alakuloinen, mutta hän taisteli suruaan vastaan ja koki näyttää iloiselta.

— Ehkä ei jonkun muun mielestä, mutta…

— Minun kävi huonommin, jäin ulko-oppilaaksi.

— Sepä se.

— Tänä iltana pitää päättääkseni, lähdenkö paluumatkaan aamulla tai…

— Kirjoittakaa toki ensin kotiinne.

— Niin, ehkä se lie viisainta.

Tytön kasvoilla välähti riemun ilme, mutta sitä kesti vain silmänräpäyksen. Tuokion äänettömyyden jälestä sanoi hän hyvästit ja lähti nousemaan rantatöyrännettä ylös kaupunkiin.