Siitä voimakkaasta punasta, joka levisi tytön kasvoille Karl Augustin tehdessä hänelle kumarruksensa ja lausuessa hänelle muutamia kohteliaita sanoja, teki hän sen johtopäätöksen, että lapsiparka varmaankin aavisti joitakin tätien ja hänen rakkaan äitinsä suunnitelmia hänen poikamies-vapauttaan vastaan ja että nämä suunnitelmat sisältyivät myöskin nuoren neitosen viattomiin mietteisiin.
Arvaamalla vain puolittain kaiken tämän sai Karl August heti täydellisen selvyyden siitä, miten kaikki oli tapahtunut. Ja vilkkaudesta, millä Agneta-rouva ja hänen molemmat vanhemmat vieraansa aterian jälkeen kuiskuttelivat, äiti nuoren neidon ja toiset nuoremman Kemnerin kaikista ansioista, hän saattoi päättää tällä kertaa arvanneensa aivan oikein.
Karl August oli jäänyt sisälle ja jutteli todellakin nuoren tytön keralla, mutta niin hitaasti ja vakavasti, ettei toisen tarvinnut erehtyä.
Ruukinpatruuna näytti puolueettomalta ja pysytteli konttorissaan.
Hyvästeltäessä Lindaforsin perhettä pyydettiin mitä nopeimmin tulemaan vastavierailuille. Ja niin kauan Agneta-rouva vatkutti asiaa rakkaalle pojalleen, että hän vihdoin tuli mukaan. Mutta se vierailu tulikin sekä ensimäiseksi että viimeiseksi. Sillä nyt äidilliset tarkoitusperät ilmenivät niin selvinä, että Karl August kotimatkalla näki tarpeelliseksi selittää, ettei hän vielä koskaan ollut tavannut sellaista tyttöä, jota hän halusi vaimokseen tai edes saattaisi sietää.
— Se johtuu siitä, ettet sinä, rakas poikani, tahdo oppia tuntemaan ketään. Mutta jos vain koettaisit, niin… Niin, niin, älä näytä niin epäluuloiselta ja hämmästyneeltä. Olen nähnyt sinunkin vertaisesi naisvihaajan rakastuvan korviaan myöten.
— En ole mikään naisvihaaja, äiti! Tahtoisin päinvastoin tarinoida noiden nuorten naisten keralla, jollei heillä olisi sitä tyhmää luuloa, että minä muka olen heihin ihastunut.
— Vai niin, luuletko siis heidän antavan niin suurta merkitystä muutamille vaivaisille sanoille?
— Jolleivat he, niin ainakin heidän äitinsä, isänsä ja tätinsä ovat siihen valmiit. Juuri sen vuoksi minä olen niin haluton lähentelemään.
— Mutta, hyvä Jumala, sittenhän sinä et koskaan saa tilaisuutta lähestyä nuorta tyttöä, vaikka pitäisitkin hänestä — sillä varmaankaan et koskaan saa käsiisi mitään romaania, tarkoitan tyttöä, jolla ei ole tukea eikä turvaa ja on köyhä kuin kirkonrotta.