— Se on ikävä uutinen niille, jotka mahdollisesti häntä katselevat. Mutta niihin minä en kuulu, sillä vaimoa, jolla on kaksi tätiä, en koskaan ota, olipa hän vaikka taivaan enkeli!
Agneta-rouva ei enää uudistanut keskustelua. Mutta tämä naimisehdotus, paras kaikista, mitä hän oli tehnyt, oli hänen sydämellään siinä määrin, että hän lopuksi pani isänkin liikkeelle. Hänen lähetystyönsä ei kuitenkaan onnistunut sen paremmin: Karl August antoi jyrkästi kieltävän vastauksen eikä muuttanut päätöstänsä sittenkään, kun äiti kaikkein syvimmässä salaisuudessa uskoi hänelle, että neito oli häneen onnettomasti rakastunut, ei syönyt eikä nukkunut, yöt päivät vain itki, kun eivät hänen tunteensa herättäneet vastakaikua.
Päästäkseen kaikesta tästä kiusasta, jokapäiväisistä saarnoista, murheellisista muodoista ja vetistetystä, päätti hän tehdä ripeän ratkaisun, joka vapauttaisi hänet koko avioliitto-kurjuudesta.
— Olen aikonut, — hän eräänä päivänä alotti, mentyään omasta alotteestaan isänsä luokse pajaan ja seurattuaan häntä sieltä, — olen aikonut mennä hieman katselemaan maailmaa, jollei isällä ole mitään sitä vastaan?
— Eihän, herran nimessä, minulla ole mitään sitä vastaan, rakas poikani. Lähinnä oivallista ja viisasta avioliittoa, joka on sinut muuttava, et saattaisi koskaan tehdä mitään parempaa. Mutta itse asiassa olen tyytyväisempi, että ensiksi teet matkan; kehoittaisin sinua käymään Englannissa!
— Ei mitään ulkomaanmatkaa tällä kertaa. En kuitenkaan vastaa kieltävästi siihen ehdotukseen, mutta nyt aion joka tapauksessa omaksi huvikseni hieman katsella omaa maatani.
— Yhdistämällä siihen samalla hyödyn — ainakin jos niin sopii, — väitti ruukinpatruuna vastaan.
— Niin, tuottakoon se molempia — minulla ei ole mitään sitä vastaan!
— Mutta sinä kenties et myöskään tee mitään sen tarkoitusperän saavuttamiseksi! Matkalla tulee nähdä asiat selvästi ja juuri sellaisina kuin ne ovat eikä sellaisina miksi ne nurinkurinen mielikuvitus tekee; sillä silloin muodostuu ainoastaan vääriä kuvia, joita yksikään viisas ihminen ei tunne.
— Ymmärrän tarkoituksenne, isä: minun on jätettävä runollinen aines syrjään ja katsottava paljain silmin?