»Mikään ei ollut helpompaa, kun vain ensin olin keinon keksinyt.
Keksiminen on aina pääasia.»
»Niin, sen kyllä tiedän! Mutta minä en sentään ymmärrä…»
»Märtha muori mielistyi minun siniseen silkkishaaliini, jota sinä et koskaan voinut kärsiä, ja…»
»Oi, sinä hyvä ihminen! Jospa ensi kerralla tulisi minunkin vuoroni tehdä joku hyödyllinen keksintö!»
* * * * *
Seuraavana päivänä — Wilhelmin nimipäivänä — oli juhlan kunniaksi kahvia mielilehdossa… ja kas: tuolla oli sitäpaitsi kaunein yllätys jälellä kahden seppeleillä koristetun karitsan muodossa, jotka seisoivat sidottuina puuhun.
»Eh, huusi Wilhelm, nyt sinä peräti nöyryytät minut!»
»En suinkaan!» vastasi Viktorine iloisesti.
»Minä vain rohkaisen sinua.»
»Niin, todellakin!»