»Saa nähdä mitä se sisältää!» sanoi Wilhelm
Viktorine toivoi pientä kirjelappua Ulla tädiltä ja sen mukana jotain muutakin.
Tuosta haaveesta ei kuitenkaan tullut mitään.
Sen sijaan uusia huolia ja mietiskelyn aiheita. Sotakamreerin kirjeen sisältö oli seuraava:
»Rakas poikani!
Sekä äidin että minun mielestä voitte nyt olla kylläisiä pitämään omaa
talouttanne.
Sinua vaivaa se auttamaton onnettomuus, Wilhelm, ettet sinä ollenkaan
kykene etkä sovi millekään alalle.
Asianajostahan ei tullut mitään; ja mitä tulee Viktorineen, niin on hän liian hieno ja kokematon kestääkseen kauemmin vaivoja, joihin hän nyt saa alistua.
Tulkaahan takaisin Tidanäsiin.
Kun keväällä jätän sen, vuokraan Pogelvikin, ehkä ostankin sen, tietysti ilman rahoja — se ei merkitse mitään, kun osaa toimia. Kuinka tahansa, niin en näe nälkää, niin kauan kun voin liikkua.