»Niin, niin», sanoi vihdoin Wilhelm, »minä kyllä näen minkä vaikutuksen tämä sinuun tekee!»
»Olen valmis mihin sinä vain käsket!» vastasi Viktorine marttyyrin myöntyväisyydellä.
»Mutta minä en olisi valmis käyttämään hyväkseni rajatonta hellyyttäsi, jollen pelkäisi valmistavani sinulle vielä suurempaa kärsimystä, jos…»
»Mitä — jos…»
»… jos seuraisin sitä vaikutelmaa, josta olen kanssasi yhtä mieltä.»
»Jumalan kiitos, että ajattelet samoin!»
»Niin, mutta…»
Hän vaipui mietteisiin.
Näin istuivat molemmat hetkisen.
Silloin sanoi lopulta Viktorine: