»Oi, sinä olet varmasti keksinyt jotain?»
»Kyllä, hyvä pikku vaimoni, luulen, että olen keksinyt jotain — mutta sinä et saa kysyä minulta mitään neljään päivään… siksi voin saada vastauksen kirjeeseen, jonka nyt kirjoitan.»
Viktorine tunsi lohdutusta jo toivon mahdollisuudestakin.
Ja tällä kertaa ei toivo pettänyt, sillä neljän päivän kuluttua saapui todellakin kirje, jonka Wilhelm ilosta loistaen toi Viktorinen käteen.
Kun hän mielenliikutukseltaan saattoi tutustua sen sisältöön, luki hän puoliääneen ja lakkaamatta keskeyttäen seuraavaa:
»Nuori ystäväni!
Kaukana siitä että hylkäisin tarjouksesi — kuten sinä pari vuotta sitten teit minun tarjoukselleni, kun pyysin sinua alottamaan lainopillisen urasi minun luonani — hyväksyn sen sitä suuremmalla ilolla, kun juuri näinä päivinä aioin kirjoittaa ja hankkia itselleni apulaisen nuoren F:n sijaan, joka on kutsuttu hoitamaan pormestarinvirkaa W:ssa.
Kuten tiedät, alkavat käräjät neljäntoista päivän kuluttua. Ole luonani ennen sitä, niin olet kaksinkerroin tervetullut! Ehdoista kyllä sovimme.
Vanha ystäväsi ja setäsi
Ulrik L.»