»Käräjille?»
»Ei käräjille, mutta käräjätaloon — se on tilava ja siellä kyllä saamme asua ilmaiseksi, kunnes olemme hankkineet jotain parempaa.»
»Oi, Jumalan kiitos, sinä et siis lähde pois luotani?»
»Sitä kyllä varon! Minulla ei ole halua eikä varaa elää niin kutsuttua toverielämää. Päivän työn päätyttyä on minulle kaksinkerroin suloista saada nauttia sinun huolenpidostasi. Ja kun minä makaan sohvalla — siitä en kuitenkaan luovu — niin juttelemme tulevaisuussuunnitelmastamme, tai sinä laulat hämärissä, kuten sinun nyt on tapana, yksinkertaisesti ja koruttomasti, pienen laulun kitaran säestyksellä.»
»Mutta tuomari — salliiko hän…»
»Ooh, hän on hyvä ystäväni ja setäni. Sitäpaitsi kirjoitan hänelle asiasta edeltäkäsin. Ja ole rauhassa: se seikka ei kohtaa mitään esteitä!»
XIX.
VIKTORINEN KIRJE ÄIDILLEEN.
»Rakastettu äiti!
Kuinka paljon minulla nyt onkaan kertomista — oi, hyvä äitini, oikein
äärettömän paljon!