»Sen mitä olen sanonut sinulle jo tuhat kertaa: käyttäydy reippaasti, puhele — mitä tahansa — naura, ole iloinen ja näytä että sinussa on eloa! Älä ole ymmärtävinäsi hänen huomaavaisuutensa puutetta ja ennen kaikkea elä koskaan vetoa hänen mielipiteeseensä!»
»Tuleeko hän pitämään siitä?»
»Ehkä hän ei tule pitämään siitä — sitä parempi: hän pääsee sitten tuosta siunatusta välinpitämättömyydestään, teille tulee mitä rakkain riita, sinä lyöt kaikki leikiksi, kuten olet nähnyt minun tekevän isäsi kanssa, ja kun seuraat tätä menettelytapaa, tyttöseni, niin tulet kaksinkerroin onnelliseksi avioliitossasi.»
Seuraavana päivänä koetteli Viktorine äitinsä suosittamaa menettelytapaa.
Hän jutteli lakkaamatta, tietämättä paljon mitä, hän nauroi ja laski leikkiä eikä katsonut kertaakaan sulhaseensa.
Mutta oi, mikä oli seuraus? Se, että Wilhelm, todellakin ikäänkuin unesta heränneenä, katsoi häneen mitä syvimmin kummastellen; mutta pian haukotteli hän kuitenkin taas eikä ollut tietävinään mistään.
III.
AVIOLIITON AAMURUSKO.
Oli kulunut vähän enemmän kuin kolme kuukautta.
Syksyn 18—:n alussa löydämme nuoren parimme pääkaupungista, asumassa
Nybrokadun varrella sijaitsevassa erittäin komeassa huoneistossa.