Hän oli tyhjentänyt kaiken ymmärtämänsä huolen siihen neuvoon, jonka hän oli antanut vaimolleen. Jollei tämä tahtonut seurata sitä — no, sitä pahempi hänelle: hän saisi kyllä ajoissa nähdä, että olisi ollut parempi, jos olisi tehnyt niin.
Pari kertaa pyrki joku ajatus tunkeutumaan siihen usvaan, johon sankarimme nyt vaipui, sillä aikaa kun sikaarin ulkonainen usva kietoi koko hänen persoonansa.
Hän oli nimittäin miettimässä pääsyytä siihen velttouteen, siihen sielunherpautumiseen, sanalla sanoen, siihen väsymykseen, mikä aina lapsuudesta saakka oli kiehtonut hänet ja estänyt häntä elämästä muuten kuin puolinaisesti, ja hän haki samaa syytä vähäisimpienkin toiveittensa ja oikkujensa alttiiseen täyttämiseen, jota hän aina oli saanut kokea; mutta ennenkun hän oli päässyt tämän tehtävän puoliväliin, vaipui hän taas noihin raskaisiin unelmiin, mitkä muodostivat oikeastaan hänen olemuksensa.
Ja mitä olivat nämä unelmat?
Suloinen horros, jossa kaikki aineellisuus oli lakannut ja henki lepäsi keinuen sinisillä laineilla keveiden tuulien suhinassa, tarpeeksi voimakkaat löyhyttelemään miellyttävää viileyttä uinailijaan, jonka ainoa toivomus oli silloin, ettei koskaan heräisi tästä jumalallisesta horroksesta.
Mutta tuo nuori heittiö vietti toisenlaistakin elämää, jossa ei ollut mitään miellyttävää, vaan ainoastaan tuskia.
Tämä tapahtui sellaisina aikoina, jolloin luulotauti kahlehti häntä. Sellainen ei hän ollut kuitenkaan ollut naimisiin mentyään, sillä sen jälkeen oli hän vain vetelehtinyt.
Mutta aikasemmin oli hän harhaillut koko maailman taakka sydämellään Tidanäsin ympärillä olevissa jylhissä metsissä; ja hänen salaiset kärsimyksensä, ollen melkein aina kuviteltuja, olivat niin kiduttaneet häntä, että hän kernaasti olisi uhrannut kymmenen vuotta elämästään päästäkseen vapaaksi näistä tuskista ja takaisin rakastettuun uinailuhorrokseensa.
Ei pidä kuitenkaan luulla, että tämä kaikki olisi jatkunut ilman taisteluja vanhempien puolelta.
Mutta nämä taistelut, nämä rukoukset, nämä uhkauksien ja kyynelien vaihtelut eivät olleet vaikuttaneet muuta kuin vain ikävystyttäneet häntä. Ja sellaisessa mielentilassa oli hän (sittenkun hän vihdoinkin oli lopettanut seitsemän vuotta kestäneen lainopillisen kurssinsa) päättänyt mennä naimisiin päästäkseen — rauhaan.