»Niin, kuten silloin kun leikit nukkiesi kanssa!»
»Ei, oikeaa ja kunnollista ruokaa.»
»… kynttilärahoillani: kahdeksantoista kruunua vuodessa?»
»Niillä ja myöskin niillä, mitkä saisin omasta työstäni.»
»Ahaa, sinä et siis vain keittäisi — sinäkin tekisit työtä elatukseksemme?»
»Luonnollisesti. Minä osaan tehdä oikein hyvin pahvitöitä ja verhoustöitä myöskin, ja se kannattaa hyvin.»
Wilhelm pudisti päätään: hän piti kaikkea lapsellisuutena, mutta kauniina lapsellisuutena.
»Minä teen myöskin kukkia, ja sitten minulla on niin paljon koristeita, joita voimme myydä tarpeen tullen.»
»Nukkukaamme kuitenkin ensin tämän asian päälle!» virkkoi Wilhelm, joka ei tietänyt muuta keinoa siitä päästä.
»Minä en mainitsekaan mitään koko asiasta enää tänä iltana, kun et vain salli äidin huomenna ottaa minua mukaansa muutoin kuin vierailulle.»