»Oi, minä… minä…»
Hän vaikeni — hän oli niin liikutettu.
»Ethän sinä, joka koko ajan olet osoittautunut niin rohkeaksi, nyt voi tuskastua erotessasi näistä tyhjistä seinistä?»
»Kuinka voit luulla…»
»No, mikä sinun sitten on?»
»Olen tuskissani siksi, että sinä olet ollut onneton täällä ja siksi, että olisi pitänyt olla aivan toisin…»
»Ooh, mitä siihen tulee…»
»Anna minun puhua… Maailman mielestä meistä tuli onnellinen pari. Oi, siitä on kuusi kuukautta kun menimme naimisiin, ja nyt on minun pakko muuttaa sinun vanhempiesi luo armoille eläjäksi!»
»Mitä siitä, hyvä Viktorineni, vaikka maailman ennustus ei toteutunutkaan! Meille kävi kuten niin monelle muulle. Mutta…»
Hän keskeytti.