Mutta oli vaikea sanoa oliko sisällä lämpöä ja kevättä.
Ei ainakaan näyttänyt siltä, sillä vielä sittenkään, kun pieni vene, joka toi puolisot höyrylaivasta, oli tullut rantaan, ei näkynyt ketään ihmistä, vaikka ikkunoista olisi aivan hyvin voinut nähdä koko tulon.
»Isä on luultavasti poissa asioilla — ja suokoon Jumala, ettei äiti vain ole sairaana!» sanoi Wilhelm ikäänkuin puolustukseksi, tarjoten samalla vaimolleen käsivartensa.
Viktorine vaikeni.
Olihan hän luvannut olla rohkea.
Ja kuitenkin luuli hän tällä hetkellä melkein tukehtuvansa.
Tahtomattaan hän muisti sen vastaanoton, joka oli tullut hänen osakseen edellisellä vierailulla.
»Oi, se oli hyvin erilainen kuin nyt!»
Missä nyt oli kunniaportti, kukkaköynnökset, onnentoivotukset, ilonkyyneleet, hyväilyt?
Kaikki, kaikki puuttui.