Angela vei kohta Marketan erikseen ja lahjoitti hänelle sitävarten kirjaelemansa kauluksen ja kauniin korallikoristeen, jonka äitinsä oli tähän tarkoitukseen hänelle antanut. Marketa oli ihastuksissaan; hän näytti kuinka hän asetti kokoon pienet lasipuikkonsa mosaikiksi ja toivoi ettei neiti halveksisi hänen juuri nyt tehtävänään olevaa pientä rintasolkea, joka esitti kyyhkystä öljypuun oksa nokassa. Angelan mielestä oli se ihastuttava, hänellä ei ollut koskaan ollut mitään niin kaunista.
Sillä välin kysyi kreivinna Crespiniltä pitikö hän tästä yksinkertaisesta asunnostaan, tahi eikö hän mieluummin tahtonut muuttaa isompaan? Hän sanoi ei milloinkaan toivoneensa mitään parempaa, mutta isäntä oli hänen suureksi surukseen juuri sanonut heidät ylös, kun ei hän jaksanut maksaa korkeampaa hyyryä. Kreivinna pyysi saada puhua isännän kanssa, ja tämän tultua, suuresti kumarrellen ylhäiselle herrasväelle, sopi kreivinna hänen kanssaan niin että Crespini saisi asua siinä niin kauan kuin hän itse haluaisi, määrättyä vuokraa vastaan, jonka kreivinnan asiamies olisi vuosittain maksava. Hän vakuutti myöskin Crespinille pienen vuotuisen elinkoron ja määräsi summan rahaa, joka olisi Marketalle maksettava hänen hääpäivänään tahi kaikessa tapauksessa hänen täytettyänsä viisikolmatta vuotta. Kuka voi kuvata tämän pienen perheen iloa? Ei ainoastaan sen jäsenet olleet tavanneet toisensa monivuotisen erinänsä olon perästä, vaan tuntui kuin onni tahtoisi heille jakaa kaikki antimensa tänä päivänä! Neiti Edelstedt tilasi muutamia mosaikkiteoksia ja pitsejä, ja monta käden puistutusta toiselta puolen ja siunauksia toiselta puolen annettua, erkanivat matkustajamme vihdoin köyhistä ystävistään, jättäen iloa ja kiitollisuutta tuon pienen hauskan kodin jäsenten sydämiin.
He pysähtyivät Florensiin ainoastaan pariksi päiväksi, ja viettivät aikansa taulukokoelmien ja muiden arvollisten esineiden katselemisessa, niin paljon kuin neiti Edelstedtin heikot voimat myöden antoivat. Kreivinna d'Osoglion hieno taideaisti ja syvälliset tiedot olivat tässä erittäin hyvin paikallaan, sillä hän taisi aina osoittaa kaikki, mitkä parhaiten ansaitsivat katsomista, eikä tarvittu tuhlata aikaa mihinkään vähemmän arvollisiin.
Jälkimäisenä päivänä olivat he Palazzo Pitti'ssä ja katselivat juuri Rafaelin ihanaa Madonna della sediaa, kun Angela huomasi erään nuoren miehen, joka teki muutamia muistiinpanoja.
"Eikö hän ole Alpi Elgenströmin näköinen?" kuiskasi hän neiti Edelstedtille. Samassa kääntyi mies heitä kohden, se oli todellakin hän!
"Kuinka odottamaton ilo on minulla saadessani tavata niin hyviä ystäviä täällä", sanoi hän tohtorille ja hänen sisarelleen. "Ja onko mahdollista? onko tässä pieni mallini, joka on tullut niin suureksi ja komeaksi! Hän on koko nuori neiti, jota en saa enää kutsua Elsaksi."
"Ei, ette saakaan, se on totta se," vastasi tohtori hymyillen, ja nyt tapahtui yleinen selitys; Alpi esitettiin kreivinnalle nuorena ruotsalaisena taiteilijana, jonka sisaret olivat erittäin hyviä Angelan ystäviä ja Alpi kuulteli suurimmalla jännityksellä Angelan kummallisia kohtaloita. Kreivinna pyysi häntä käymään heidän luonaan Roomassa. Hänellä oli vielä jotakin teoksia valmistamatta Florensissa, mutta mielihyvällä lupasi hän tulla, kohta kun hän taas palajaisi taiteen pääkaupunkiin.
YHDESKOLMATTA LUKU.
Ikuinen kaupunki.
Rooma! Kummallisin tuntein astuivat matkustajamme ensin tuohon maailman mainioon kaupunkiin, jossa on niin äärettömän paljon huomiota herättävää sekä sielulle että silmille. Kreivinna d'Osoglio meni kohta Angelan kanssa appivanhempansa luokse. Hänen mielensä paloi antaa heidän nähdä kuinka tyttö oli isänsä näköinen, tämä yhdenkaltaisuus miellytti yhä enemmän hellää äitiä. Angela oli nyt niin kiintynyt äitiinsä, että hän tuskin hetkeksikään tahtoi erota hänestä; hän kaiheksui vähän noita vanhoja isänvanhempiaan; tultuansa heidän komeaan huoneesensa, ja nähdessään tuon iäkkään pariskunnan loistavissa vanhanaikaisissa puvuissaan, istuvan kumpikin korkeassa nojatuolissaan, tykytti hänen sydämensä tuskallisesti ja hän olisi mielellään juosnut tiehensä, jos olisi saanut luvan. Mutta vanhukset nousivat hitaasti ja astuivat pari askelta miniäänsä vastaan, syleilivät häntä ja suutelivat hänen otsaansa.