Hetkisen kuluttua näkyi veneen miehistö, Musta Jussi edellä, kantaen raskaita pakkoja liukasta kalliopolkua ylös. Mielittelevillä liikenteillä meni Matti heitä vastaan, otti raskaimman kuorman selkäänsä, ja sitte mennä ryömi tupaan, jossa Jussi nakutti ikkunaruutuun ja pyysi erästä avainta, jonka hän kohta sai vaimoltansa.
Tuvan takapuolella kasvoi tiuha pensasto, ja kohta takana kohosi korkea kallioseinä, monen syvän halkeaman leikkaama, peitettyinä muurivehreä-köynöksillä, jotka sangen hyvin menestyivät meren tuulilta hyvin varjellun salmen reunalla. Suurimpaan näistä halkeamista, eli oikeimmiten sanottu luolista, meni Musta Jussi sisälle, mutta kääntyi kohta takaisin taas. "Täällä on jo ylen pimeä," sanoi hän, "minä en näe avaimen reikää; meidän täytyy ottaa valkeaa."
"Tulen kohta", vastasi Kalle, rientäen pois, ja tuokion kuluttua tuli hän takaisin palava männyn kalikka kädessä. Tämän valossa pisti Jussi avaimen vanhan, ruostuneen rautaoven lukkoon, joka johti luolaan sisälle.
Hitaasti ja rätisten aukeni ovi, ja eriskummallinen näky kohtasi sisäänastuvien silmäyksiä. Tultiin jokseenkin suureen luolaan, jonka himmeitä seiniä haaveellisesti valaisi tulisoiton liehuva valo; siellä ja täällä kiilsivät kvartsikristallit kuni tiamantit; vihreä sammalisto kiilui, muutama kostea juova välkkyi kalliolla kuni hopea ja eräästä halkeamasta katossa näkyi välistä joku tähti korkeudessa menevän ohitse. Mutta kalliolla kimalteli puhdas valkoinen santa, jota oli jokseenkin paksulta levitettynä, ja ulkonevain kalliopilarien välisiin syvennyksiin lankesi valo monenmoisiin merkillisen muotoisiin esineihin, jotka tarkemmin silmäillessä havaittiin olevan tapuliin asetettuja laatikoita, pakkoja, muutamat ommeltuja karkeaan kankaasen, toiset niinimattoihin; nassakkoja, pullakkoja, lekkeriä y.m., kaikenlaista sekatavaraa, joka tuon tuostakin oli löytänyt varman piilopaikan.
"Täällä löytyy todellakin vielä suuri varasto jälellä", sanoi Jussi, "mutta huomenna lähettänee Sokuritoppi & Kumpp. noutamaan omansa, ja Almkvistin ja Saksmanin, noitten nuhjustelijain, täytyy lopultakin viedä pois sertinkinsä ja liinansa. Kuitenkin saatte te asettaa tuotavanne tänne nurkkaan, siellä löytyy tilaa vielä", sanoi hän miehille, jotka, raskaiden taakkojensa alla puuhkuen, kömpivät ahtaasta aukeamasta sisälle.
"Tiedättekö eno, täällä en minä ole ikänään ollut", sanoi Kalle, katsellen ympärillensä kummastuksella ja ja heiluttaen tulisoittoa niin että sen punainen valo tanssi eriskummallisesti kallioseinillä ja pihka valui maahan; "tämä onkin ikäänkuin kuninkaan linna, sellainen josta saduissa luetaan, varustettu kupukäytävillä, pilareilla ja tähdillä, ikäänkuin lamppuina katossa."
"Niin siitä saamme kiittää ystäviämme merirosvoja", vastasi Jussi nauraen, ja hänen naurunsa kajahteli kumeasti ja merkillisesti pimeissä kalliokäytävissä; "entäs sitä, tuollaisen oivallisen piilopaikan heidän sukkeluutensa on hankkinut meille; ja sitten luulotellaan joka paikassa ympäristöllä nähtävän kummituksia täällä tuvan ympärillä veljenmurhan tähden; sentähden ei kukaan tohdi tulla sen läheisyyteen, vaan voimme vapaasti toimia mitä mielimme."
"Luullaanko todellakin, että täällä kummittelee?" sanoi Matti, joka oli pistäynyt sisälle pieni nassakka kainalossa, ja hänen keltaisen vaaleat kasvonsa kävivät vieläkin kalpeammiksi katsellessansa tuskallisesti ympärillensä luolassa.
"Luullaan niinkin!" sanoi Musta Jussi; "mutta mitä se tekee tuollaiselle urhoolle, kuin Matti, jos aaveenkasvot irvistelisivät jokaisesta näistä pakoista. Eläköön merirosvot! He ryöstävät kokonaisia laivoja; me olemme rauhaisempia, me toiset, me ryöstämme ainoastaan valtiota, ja se saattaa huokeasti kärsiä sen. Niin, pojat, oletteko valmiit, niin lähdemme"; ja he hiipivät taas ulos rotkosta, jolloin Matti piti itsensä Jussin likeisyydessä ja autti häntä ovea lukitsemassa, joka silminnähtävästi vapisi ruostuneilla saranoillansa.
"Hyvää yötä, hyvät ystävät", sanoi Jussi hiljaisesti, kun olivat taasen tulleet ulos vapaasen ilmaan; "huomenna tapaamme taas ehkä toisemme. Tuolla on vene; tervehdä äitiäsi, Kalle, hyvää yötä."