»Sinun pitää tulla tänne usein toistekin.»
* * * * *
Oli päätetty juoda kahvi vierashuoneessa. Minua värisytti, niinkuin aina aterian jälkeen. Jeanne taittoi kokoon lautasliinani ja omansa. Ainoastaan Lucienin jäi sellaisenaan pöydälle.
Kun mikään ovi ei vienyt ruokasalista vierashuoneeseen, täytyi meidän astua viileän ja synkän eteisen läpi keittiön ohi, jossa leijaili sinerviä savukerroksia.
Halkoa jäljittelevä kaasulämmitin loimusi vierashuoneen uunin edessä. Piano, johon huoneiston omistajalla oli avain, oli suljettu. Kaksi taulua, vaikkakin erikokoisia, oli sovitettu pariksi. Pieni lattiamatto, ikäänkuin heitettynä vahatulle parketille, oli poikittain. Nyöreillä sivuille vedettävissä oviverhoissa oli alakulmassa mutka, jota Jeanne päivittäin ojenteli useita kertoja.
»Istuppa taas, Lucien.»
Hän silmäili useita tuoleja.
»Niin, siihen.»
Hän istuutui, mutta vasta sitten, kun oli, ikäänkuin puutarhassa, pitkän aikaa katsellut nojatuoliaan.
Talousapulainen toi kahvin ja laski tarjottimen kiinalaiseen malliin veistetylle puupöydälle, joka tuskin oli jakkaraa korkeampi.