Hän tuijotti minua silmiin, kuten hän mielellään teki. Hän pani katseeseen arvoa. Hän tiesi kaikkien joskus näkemiensä ihmisten silmäterien värin. Puhuessaan jostakin ystävättärestään hänellä oli tapana mainita, että se oli häntä itseään vähän pienempi tyttö, jolla oli harmaanvihertävät tai tummansiniset silmät.
Hän veti säärensä esille peitteiden alta, tarkasti niitä vuorotellen ja yritti kääntymällä nähdä niitä takaapäin, ikäänkuin olisi seurannut itseään.
Hän pyysi minua tuomaan hänen tohvelinsa ja panemaan ne hänelle jalkaan. Satuin valitsemaan väärän jalan, koska minulla oli vasen tohveli vasemmassa kädessäni. Hän nauroi, peitti säärensä lakanan kulmalla, niinkuin olisi laskenut hameensa alas, jotten olisi nähnyt hänen polviaan, otti hämmästyneen naisen asennon ja teki juohevasti liikkeitä jalallaan, varpaat lattiaa kohti suunnattuina, matkiakseen tanssijatarta.
Hän pysähtyi ja mieli suudella nilkkaansa, koska minäkin saatoin niin tehdä. Se oli sorea nilkka. Jeanne ylpeili siitä. Rumien naisten lailla hän oli ylpeä yksityiskohdista: jaloistaan, tukastaan, korvistaan.
Kaikki nämä veikistelyt ärsyttivät minua. Nousin pystyyn. Hän matki minua hyppäämällä sänkymatolle näyttääkseen tällä kertaa notkeuttaan. Niinkuin hänellä toisinaan oli tapana, tahtoi hän tänään ikäänkuin esittää minulle kaikki etunsa.
Sillä välin kun hän puuteroi itseään kampauspöydän melkein vaakasuoran kuvastimen edessä, olin palannut ikkunan ääreen. Painoin otsani ruutua vasten äskeiseen kohtaan, koska se oli vielä lämmin, ja katselin ulos, nihkeä uudin vedettynä niin, että vastapäätä ei voitu nähdä muuta kuin kasvoni.
Keskipäivä oli mennyt ohi. Ei ollut enää mitään odotettavaa. Sadetta tuli yhä. Se herui kukkaruukuista niiden pohjaan puhkaistusta pienestä reiästä. Eräällä ikkunalaudalla oli pullo puolillaan vettä, vaikka sen kaula oli ahdas.
Kuulin Jeannen kävelevän edestakaisin. Äkkiä hän kutsui minua. Käännyin häntä kohti. Alastomana vaatekaapin kuvastimen edessä nähdäkseen kohotetut käsivartensa hän oli ottanut kuvapatsaan asennon. Kääntäen päätänsä varovaisesti minuun päin, jottei rikkoisi ruumiinsa ääriviivaa, hän kysyi:
»Näytänkö nyt sirolta?»
Mutta kun hän väsyneenä halusi suudella käsivarsiaan, pyysi hän minua sulkemaan silmäni.