Kotiin tullessani hänellä oli tapana suudella minua, tunnustella henkeäni, jonka tuoksut hän sekoitti toruakseen, jos olin ryypännyt, koskettaa kasvojani silmieni alta, mihin ei kukaan muu kuin hän saanut koskettaa, pistää huolimattomasti kätensä vaatteitteni avonaisimpiin taskuihin, sujauttaa kaksi sormeaan liivintaskuuni, ikäänkuin omat käteni olisivat kiinni tavaramyttyjen pitelemisessä, ja siepata sieltä rahaa kömpelösti, sillä naiset eivät osaa pistää hyppysiään liivintaskuun.
Tänä iltana hän ei hievahtanutkaan.
En tohtinut häntä lähestyä. Kello oli kahdeksan. Olin lähtenyt Lucienin luota iltapäivän lopulla. Minusta tuntui, että hän oli sillä välin ehtinyt käydä täällä kaikki kertomassa.
Jouduin päästäni pyörälle. Läähätin niin kovaa, etten voinut hengittää muutoin kuin suun kautta. Minusta tuntui kuin paksuilla kengänanturoillanikin olisin viippunut kuin nuorallatanssija.
Jeanne oli pitänyt hansikkaansa vieressään. Hänen hattunsa, jonka hän tavallisesti järjesti ennen muuta, oli pöydän syrjällä, koska se oli kierinyt ennen pysähtymistään. Hänellä oli pitkä takki, ikäänkuin hän olisi aikeissa lähteä ulos. Turkiskaulus peitti niskan ja leuan. Hän oli sen sulkenut edestä niinkuin silloin, kun hän kumarsi päätänsä ja hymyili ollakseen erään kuvan näköinen.
Sanaakaan virkkamatta menin ruokasaliin. Siellä tunsin olevani suojassa hetkellä, jolloin ei aterioitu. Ruuanlämmittäjä oli sammutettu, mutta porsliinikulhojen kädensijat olivat vielä haaleat. Sokeriastiasta, joka sai ajattelemaan jälkiruokaa, huomasin, ettei pöytää ollut katettu.
Jottei mikään melu tunkisi väliseinän läpi, joka erotti minut salista, avasin hiljaa ruokasalinkaapin ovenpuoliskon, joka ei narissut. Mitään uutta viillosta ei ollut tehty jäljelle jääneisiin ruokiin. Jeanne ei ollut syönyt päivällistä.
Sitten astuin makuuhuoneeseen peläten, että kuvastinkaappi oli lukossa. Mutta sen ovi olikin raollaan. Hetkiseksi rauhoituin. Pelko valtasi minut kuitenkin pian uudestaan.
Kirjeet eivät enää olleet uuninreunuksella.
Jeanne oli ne kätkenyt. Hän tiesi. Hän ei enää tahtonut, että ottaisin osaa hänen elämäänsä. Etsiäkseen niistä lohtua hän oli ne lukenut uudestaan.