Epikteetoksen merkitys ei silti ole käytännöllistä arvoa vailla, saatikka tarpeeton, meidänkään ajalle; olisipa useinkin terveellistä, tarpeellista ja hyödyllistä palata Epikteetoksen menetelmään siveellisen sivistyksen opettamisessa, järkiperäisillä syillä ohjata kansaa kasvavaa elämän puhtautta etsimään ja totuutta tavoittamaan. — Siinä mielessä on tämä *Ojennusnuora* suomeksi toimitettu.
* * * * *
Suomennos on tehty Yliopistomme kirjastossa säilytetystä kreikankielisestä Dübnerin tekstistä (Paris 1842), johon liittyy sangen sanatarkka latinalainen, Angelus Politianuksen, käännös. Käytettävänä on myös ollut Ioh. Schweighaeuserin kreikkalais-latinalainen teksti v:lta 1798 sekä Dacierin ranskalainen, Elisabeth Carterin englantilainen, Aleksander v. Gleichen-Russwurmin saksalainen ja Hamiltonin ruotsalainen käännös. — Muuta käytettyä Epikteetos-kirjallisuutta on mainittava stoan ja Epikteetoksen perinpohjaisen erikoistutkijan Adolf Bonhöfferin teokset "Epictet und die Stoa. Untersuchungen zur stoischen Philosophie. Stuttgart 1890", "Die Ethik des stoikers Epictet. Stuttgart 1894" ja "Epiktet und das Neue Testament. Giessen 1911", sekä Theodor Zahnin "Der Stoiker Epiktet und sein Verhältniss zum Christentum. Erlangen 1895".
SUOMENTAJA.
OJENNUSNUORA
I.
1. Me hallitsemme toisia elämämme seikkoja, toisia emme. Meidän vallassamme on mielipiteemme, harrastuksemme, halumme, inhomme, sanalla sanoen: kaikki oma toimintamme. Vallassamme taas ei ole: ruumiimme, omaisuus, muiden mielipiteet meistä, yhteiskunnalliset olosuhteemme, sanalla sanoen: kaikki, mikä on ulkopuolella meidän toimintaamme.
2. Ja kaikki se, mikä on meidän vallassamme, on luonnostaan vapaata, esteistä ja haitoista riippumatonta; mutta se, mihin meillä ei ole määräämisvaltaa, on heikkoa, epävapaata, esteenalaista, meille vierasta.
3. Muistaos siis, että jos pidät luonnostaan epävapaita asioita tai oloja vapaina, jos vierasta omanasi, joudut vaikeuksiin, huoliin ja levottomuuteen, moitit Jumalaa ja ihmisiä; mutta jos katsot omaksesi vain sen, mikä on sinun ja pidät vieraana sen, mikä todella on vierasta, niin ei sinua kukaan koskaan mihinkään pakoita, ei kukaan sinua estä, et syytä etkä moiti ketään, et vastoin tahtoasi tee mitään, ei kukaan sinua vahingoita, ei yksikään ole vihamiehesi, sillä sinun ei tarvitse kärsiä mitään turmiollista.
4. Kun siis tavoitat niin korkeita näkökantoja, muista, että sinun tulee harrastaa niitä pontevasti toimeliaana, toisinaan muita asioita ollenkaan ajattelematta, toisinaan ainakin nykyiset asiat jättäen tuonnemmaksi. Mutta jos samalla haluat näitä ja tahdot myös valtaa ja rikkautta, on varsin mahdollista, että et saavuta näitäkään, juuri siksi, että samalla pyrit omistamaan ensinmainittuja hyveitä: ja niin kokonaan menetät sen, mikä yksin ja ainoastaan voi tuottaa vapautta ja onnea.