5. Harjaannu siis heti vastaamaan kaikelle katkeralle mielialalle: tuo on vain näennäistä eikä ensinkään sitä, miltä se näyttää. Ota siitä sitten selvä ja arvostele niiden ohjeiden nojassa, joita sinulla on, ennen kaikkea tämän mukaan: onko tuo niitä, jotka ovat meidän vallassamme, vai niitä, jotka eivät ole? Ja jos se kuuluu niihin, jotka eivät riipu meistä, ollos valmis siihen, että se ei ensinkään kuulu eikä koske minuun.
II.
1. Muista, että halun vaatimus on saada sitä, mitä haluaa, ja että inhon vaatimus on karttaa sitä, mitä inhoo: joka ei saavuta haluamaansa, on pettynyt ja onneton, — joka ei karta inhoamaansa, on kurja. Jos siis inhoat vain sitä luonnonvastaista, joka on sinun vallassasi, niin et yhtään joudu sen pahan valtaan, jota inhoat; mutta jos pelkäät tautia tai köyhyyttä tai kuolemaa, joudut onnettomaksi.
2. Älköön sinulle siis olko vastenmielistä mikään, mikä ei ole meidän vallassamme, ja siirrä inhosi siihen luonnonvastaiseen pahaan, joka on meidän vallassamme; mutta nykyhetkellä tukahuta halusi kokonaan. Sillä jos haluat jotakin, mikä ei ole meidän vallassamme, joudut välttämättä onnettomaksi; jos taas haluat niitä, mitkä ovat meidän vallassamme ja joiden haluaminen saattaisi olla hyvää ja kaunista, ei niitä sinulla vielä ole hallussasi. Harrasta vain tai ole harrastamatta, mutta tyynesti, rajaa pitäen ja vaivaa näkemättä.
III.
Kaikesta, mikä ilahduttaa mieltäsi tai tuottaa hyötyä tai mitä rakastetaan, muista lausua minkälaatuista se todella on, vähäpätöisimmistä asioista alkaen. Jos mielesi on kiintynyt saviruukkuun, sano: saviruukusta minä pidän paljon, ja jos se särkyy, älä siitä häiriinny; jos suutelet lastasi tai vaimoasi, sano suutelevasi ihmistä, sillä kun hän kuolee, ei sinun tule joutua häiriöön.
IV.
Kun aiot ryhtyä johonkin toimenpiteeseen, johda mieleesi, minkälaatuista tuo toimi on. Jos menet kylpemään, kuvittele itsellesi, mitä kylpylaitoksessa tapahtuu, kuinka siellä viskellään vettä ihmisten päälle, tungeskellaan, ilvehditään, vieläpä varastetaankin, ja sitä turvallisemmin tartut toimeesi, jos heti sanot itsellesi: tahdon kylpeä, mutta tahdon säilyttää oman luontaisen mielentilani. Ja menettele samoin kaikessa, mihin ryhdyt, sillä siten olet valmis sanomaan, jos jokin estää kylpemistäsi: enhän tahtonut ainoastaan tätä kylpemistä, vaan myös säilyttää oman luonnollisen mielentilani, mutta sitä en säilytä, jos suututtelen satunnaisuuksista.
V.
Ihmisiä ei tee levottomaksi niin paljon itse asiat kuin heidän ajatuksensa asioista, esim. kuolema ei ole kauhistuttava, sillä silloinhan Sokrateskin olisi kuolemaa kauhistunut, vaan se ajatus, että kuolema on kauhea, tekee sen kauhistuttavaksi. Siis kun joudumme esteisiin tai käymme levottomiksi tai muutumme murheellisiksi, älkäämme syyttäkö muita kuin itseämme, omia ajatuksiamme. Syyttää toisia omasta onnettomuudestansa on sivistymättömyyden merkki; syyttää itseänsä on sivistyksen alkeiden ilmaus, olla syyttämättä muita ja itseänsä on näyte ihmisen sivistyksestä.