Sanottu ja tehty. Sitte otti herra Gulden kaapistaan esille pullon Metziläistä viiniänsä, jota hän muuten säästeli juhlallisiin tilaisuuksiin, ja me rukoilimme melkein kuin kaksi toverusta; sillä koko iltaisen ajan puhui hän ihanista nuoruuden ajoistaan. Hänellä oli silloin ollut armas, mutta vuonna 92 oli hän mennyt sotaan, kun kansa joukolla nousi preussiläisiä vastaan, ja kun hän palasi Fénétrangeen oli tyttö naimisissa, eikä se kummaa ollutkaan, koska hän ei ollut kosinut tyttöä. Se ei kuitenkaan estänyt häntä pysymästä uskollisena tälle hellälle muistolle ja hän puhui siitä vakavasti. Minä kuuntelin häntä ja ajattelin Katria, ja vasta kello kymmenen, kun patrulli kulki, — vahtia vaihdettiin kovan pakkasen vuoksi joka 20:s minutti — panimme pari aimo halkoa pesään ja menimme viimeinkin maata.
III.
Seuraavana päivänä, joulukuun 18:na, heräsin kuuden aikana aamulla.
Pakkanen oli hirmuinen; pieni akkunani oli aivan täynnä jääkukkia.
Edellisenä iltana olin asettanut taivaansinisen hännystakkini tuolin selkälaudalle ja samoin housuni, raitaiset liivini, puhtaan paidan ja mustan silkkikaulahuivini. Kaikki oli kunnossa; hyvin korjatut saappaani olivat sängyn vieressä, ei muuta puuttunut kuin pukea ylleni kaikki, mutta yhtäkaikki minua jo edeltäpäin puistatti tuntiessani kylmän poskellani ja nähdessäni jäätyneet akkunanruudut ja ulkona vallitsevan syvän hiljaisuuden. Ellei olisi ollut Katrin syntymäpäivä, olisin maannut päivällisiin saakka, mutta se ajatus ajoi minut äkkiä ylös vuoteesta suuren kakluunin ääreen, jossa melkein aina oli edellisen päivän lämpimiä hiiliä. Löysin niitä pari kolme kappaletta ja kiireesti hankin muutamia oksia ja pari suurta puuta niiden päälle ja kiiruimman kautta kipasin jälleen peiton alle.
Herra Gulden oli jo hetken aikaa ollut valveilla suuressa sängyssään, peitto vedettynä nenään ja yömyssy silmiin saakka; hän kuuli minun puheeni ja huusi:
"Tällaista pakkasta ei meillä ole ollut neljäänkymmeneen vuoteen, sen tunnen. Mikä talvi tästä tulleekaan!"
En vastannut hänelle, sillä olin enemmän huvitettu pesävalkean viriämisestä. Se virisikin, uunin hormissa kuului veto ja äkkiä leimahti valkea. Tulen roihu oli ihanaa kuulla, mutta ainakin puolen tuntia kului ennenkuin huoneessa tarkeni.
Viimein nousin ylös ja puin ylleni. Herra Gulden puhui yhtä mittaa, mutta minä ajattelin Katria. Kun kahdeksan ajoissa olin valmis, aioin lähteä, mutta herra Gulden, joka sängystä silmillään oli minua seurannut, virkkoi:
"Mitä sinä ajattelet, Juuse? Aiotko lähteä Quatre-Ventsiin tuossa hännystakissa? Palellut kuoliaaksi ennenkuin olet puolimatkaankaan päässyt. Mene työhuoneeseeni ja ota sieltä pitkä päällystakki, kintaat ja villavuoriset paksupohjaiset päällyssaappaat."
Olin mielestäni niin hieno, että epäröin, tokko voisin hänen neuvoansa noudattaa, ja kun hän huomasi sen, sanoi hän: