"Olen kun olenkin, herra parooni", vastasi ratsumies ylpeänä siitä, että ylilääkäri tunsi hänet. "Ensi kerran haavoituin Austerlitzin luona karteessilaukauksesta, toisen kerran Jenan luona ja kolmannen kerran Smolenskin luona kahdesta painetin pistoksesta."
"Kyllä muistan, kyllä muistan", vastasi ylilääkäri liikutettuna, "ja mistä syystä nyt olet täällä?"
"Kolmesta miekansivalluksesta, jotka sain vasempaan käsivarteeni puolustaessani kanuunaani preussiläisiä husaareja vastaan."
Ylilääkäri astui lähemmä, irroitti siteen, ja minä kuulin hänen kysyvän ratsumieheltä:
"Tietysti olet saanut kunniamerkin?"
"En, herra parooni."
"Mikä on nimesi?"
"Kristian Zimmer, konstaapeli toisessa ratsuväkirykmentissä."
"Hyvä."
Hän sitoi haavat ja poistuessaan hän vihdoin sanoi: