"Hyvä tulee."
Mennessään hän puheli toisten kanssa ja tehdessään kierroksensa hän antoi määräyksiään sairaanhoitajattarille ja poistui sitten.
Vanha ratsumies oli ihastunut, ja kun minä hänen nimestään päättäen otaksuin hänen olevan Elsassista kotoisin, rohkaisin mieleni ja puhuttelin häntä omalla kielellämme, joka häntä ilahutti entistä enemmän. Hän oli kolmen kyynärän pituinen roikale, suurinenäinen ja punaviiksinen. Hän aivan ihmetteli, kun häntä puhuteltiin Elsassin murteella, ja luulenpa, että hän olisi ollut valmis antamaan minulle mitä tahansa, jos olisin sitä pyytänyt Elsassin murteella. Mutta nyt hän ei voinut antaa minulle muuta, kuin niin voimakkaita kädenpuristuksia, että sormeni nitisivät hänen kourissaan. Hän kutsui minua Juusoseksi, joksi minua nimitettiin kotona Pfalzburgissakin, ja sanoi:
"Juusonen, kavahda nauttimasta kaikkia lääkkeitä, joita sinulle tarjotaan. Ei auta niellä muuta, kuin minkä entuudestaan tuntee. Mikä ei tuoksua hyvälle, on kelvotonta. Jospa he joka päivä antaisivat meille pullon Rheinin viiniä, parantuisimme piankin, mutta paljon halvemmaksi tulee, kun he turmelevat vatsamme vedellä, jossa on keitetty kourallinen rikkaruohoja."
Kun pelkäsin kuumetta ja kaikkia, mitä näin ympärilläni, näytti hän loukkaantuneelta ja sanoi:
"Oletko hullu, Juuse, mitäs turhia pelkäät? Eivät tällaiset miehet asetu sairashuoneeseen kuolemaan. Ei, ei, älä sellaista ajattelekaan."
Mutta eivät hänen sanansa auttaneet; joka aamu kun lääkärit tulivat, löysivät he seitsemän kahdeksan kuollutta. Toisten kuume yleni, toisten aleni, mutta kaikki he joutuivat ruumispaareille, joita sairaanhoitajat kantoivat hartioillaan; niin että lopuksi en tiennyt, oliko parasta olla kuuma vai kylmä.
Zimmer sanoi: "Kaikki se, Juuseni, tulee noista hiton rohdoista, joita lääkärit keksivät. Näeppäs tuotakin pitkää ja laihaa tohtoria! Hän voi kehua ottaneensa hengen useammalta ihmiseltä kuin mikään kanuuna; hän on niin sanoakseni aina ladattu luodeilla ja sytytin on hänellä myötäänsä kytemässä. Ja tuokin mustanpuhuva tohtori? Jos olisin keisari, lähettäisin hänet preussiläisten ja venäläisten pariin; hän tappaisi enemmän vihollisia kuin kokonainen armeijakunta."
Olisin nauranut hänen pilapuheelleen elleivät paarinkantajat taaskin olisi kulkeneet ohitseni.
Kolmen viikon kuluttua oli rikkoontunut lapaluuni kasvanut jo melkein kiinni, molemmat haavat paranivat vähitellen, enkä tuntenut tuskia juuri ensinkään. Zimmerin saamat miekanhaavat paranivat myöskin. Saimme joka aamu hyvää lihalientä, joka meitä vahvisti ja iltasin palasen häränlihaa ja puoli lasillista viiniä. Jo tämän näkeminen teki meidät iloisiksi ja tulevaisuus kajasti meille ruusunpunaisena.