"Luehan nyt sitte, Juuse, mutta sanon sinulle jo etukäteen, että olen vanha ja kokenut ja etten usko kaikkea, mitä kirjoitetaan. Naisväki tavallisesti liioittelee enemmän kuin me."
Tästä huolimatta luin verkalleen hänelle Katrin kirjeen. Hän ei virkkanut mitään ja lopetettuani otti hän kirjeen käteensä ja katseli sitä kauan mietteissään; sitte hän antoi sen minulle takaisin ja sanoi:
"Jaa'a, Juuse, hän on hyvä ja älykäs tyttö, eikä ota koskaan ketään muuta omakseen kuin sinut."
"Uskot siis, että hän todella pitää minusta oikein paljon?"
"Sen uskon ja saat huoleti luottaa häneen. Hän ei milloinkaan mene kellekään Passaufille vaimoksi. Ennen epäilisin itse keisaria kuin tuollaista tyttöä."
Kuullessani Zimmerin puhelevan näin, olisin tahtonut suudella häntä ja minä sanoin:
"Minulle on lähetetty kotoa 100 frangia, jotka voimme noutaa postista. Nyt saamme lasillisen viiniä! Koettakaamme päästä täältä."
"Oletpa oikeassa, poikani", sanoi Zimmer, pisti piipun taskuunsa ja kierteli pitkiä viiksiään. "Minusta ei ole mieluisaa istua puutarhassa homehtumassa, kun lähitienoilla on kaksi ravintolaa. Meidän täytyy koettaa saada hiukan vapautta."
Oikein iloisina ja tyytyväisinä läksimme liikkeelle ja aioimme juuri nousta sairaalan portaita ylös, kun postinkuljettaja samassa pysäytti Zimmerin ja sanoi:
"Ettekös te ole Kristian Zimmer, konstaapeli toisesta ratsastavasta tykkiväenrykmentistä?"