"Mitäs tämä merkitsee?" kysäsi hän.
Zimmer näytti hänelle ristiänsä ja sanoi:
"Anteeksi, herra ylilääkäri, mutta nyt olen terve kuin pähkinänsydän."
"Sen kyllä uskon. Pyydätte kait lupaa päästäksenne kaupungille?"
"Niin, kiitos, sitä pyytäisin sekä omasta että myöskin toverini Juuse
Berthan puolesta."
Ylilääkäri oli tutkinut haavaani edellisenä päivänä; hän otti taskustaan esiin lompakon ja antoi meille kaksi ulospääsylippua. Menimme alas ylpeinä kuin kuninkaat, Zimmer ylpeillen kunnialegionamerkistään, minä taas kirjeestäni.
Alhaalla suuressa etehisessä huusi portinvartija:
"Heipä hei, minne matka?"
Zimmer näytti hänelle lippujamme, ja me menimme ulos iloiten siitä, että saimme hiukan raitista ilmaa keuhkoihimme. Muuan vahtisotamies opasti meidät postiin, josta kävin perimässä nuo 100 frangia. Hiukan vakavampina kuin äsken, sillä ilomme oli ehtinyt jo hieman asettua, suuntasimme kulkumme Hallen porttia kohti, joka oli noin kaksi pyssyn kantoväliä vasemmalle, pitkän lehmuskujan päässä.