Tuskin olimme astuneet neljä askelta tupakansavussa, kun jo huoneessa vallitsi hiljaisuus.
"Heipä hei, toverit", huusi Zimmer, "älkää meistä huoliko, vaan jatkakaa toki hiidessä lukuanne! Mekin tahdomme mielellämme kuulla hiukan uutisia."
Mutta nuoret herrat eivät näyttäneet olevan halukkaita noudattamaan kehotustamme ja iäkäs ylioppilas astui pöydältä lattialle, pani sanomalehden kääröön ja työnsi sen taskuunsa.
"Se on lopussa", sanoi hän, "se on lopussa."
"Niin, se loppui jo", säestivät toisetkin ja katselivat toisiinsa merkitsevästi.
Noin pari kolme saksilaista sotamiestä lähti heti ulos huoneesta muka raitista ilmaa hengittämään ja jäivät sille tielleen.
Lihava isäntä sanoi meille:
"Ette varmaankaan tiedä, että suuri sali on Tillyn kadun puolella?"
"Kyllä me sen tiedämme", vastasi Zimmer, "mutta minä viihdyn paremmin tässä pienessä. Minulla oli nimittäin ennen vanhaan tapana istua täällä kahden vanhan toverini kanssa juomassa muutama lasi Jenan ja Auerstädtin muistoksi. Tämä sali herättää mieluisia muistoja mieleeni."
"No niin, kuinka vain tahdotte", myönteli oluenpanija, "haluatteko marrasolutta?"