Ympärillämme huudettiin:
"Nyt on sitte lähdettävä — —"
Mutta toiset sanoivat:
"Älkää toki, odottakaa, tässä täytyy vielä tarkastaa paikkoja."
"Kuulkaahan nyt, toverit", varoitteli furiri "muistakaa olla ihmisiksi."
"Kyllä, kyllä, ukkoseni", vastasi jonkunmoinen joukon johtaja kolmikulmainen hattu päässä ja hän vilkutti viekkaasti silmäänsä, "olkaa huoleti — — — me kyllä kynimme kanan puhtaaksi. Teemme kaikki siivosti ja säädyllisesti."
Furiri ei vastannut, hän kait häpesi minua.
"Minkäs sille tekee?", puheli furiri jouduttaen kulkuansa saadakseen toverit kiinni. "Tämä on tavallista sodassa. Eihän sitä voi nälkäänkään kuolla!"
Luulen, että hän olisi jäänyt myllylle, ellei olisi pelännyt pääsevänsä putkaan. Olin allapäin, pahoilla mielin ja ajattelin:
Tuollaisia ovat juopottelijat! Heillä voi olla valoisampia hetkiä, mutta heti kun näkevät viinimaljan, unohtavat he kaikki.