Vanhus kyseli:
"Mihinkä rykmenttiin sinun on mentävä?"
"Seitsemänteen, joka on Torgaussa."
"Mistä tulet?"
"Leipzigin sairaalasta."
"Kylläpä näkyykin", vastasi hän, "olet lihava kuin rovasti. Ovat syöttäneet sinulle kananpoikasia, jotavastoin me olemme saaneet imeä sormiamme".
Katselin nukkuvia naapureitani. Hän oli oikeassa. Nämä rekryyttiraukat olivat vain luuta ja nahkaa, he olivat keltaisia ja ryppyisiä kuin sotavanhukset; oli käsittämätöntä, että he vielä pysyivät pystyssä.
Vanhus puheli edelleen hetkisen kuluttua:
"Oletko ollut haavoittunut?"
"Olen, Lützenissä haavoituin."