"Niin, kaitpa olette kuulleet siitä suuresta onnettomuudesta
Venäjällä, Juuse herra?"
"Olen kyllä, se on kauheaa."
"Onhan, mutta kirkolle se tulee tuottamaan monta messua, sillä kaikki ihmiset tahtovat luettaa messuja pojilleen, varsinkin kun ne ovat kuolleet pakanamaassa."
"Niinpä kylläkin."
Kuljimme torin poikki, ja raatihuoneen edessä, päävahdin kohdalla, seisoi jo koko joukko maalta ja kaupungista kokoontuneita ihmisiä lukemassa julistuskirjaa. Nousimme portaita ylös ja astuimme kirkkoon, jossa oli kolmattakymmentä naista, nuorta ja vanhaa, polvillaan laattialla, hirmuisesta pakkasesta huolimatta.
"Näettekös", sanoi Brainstein, "mitä minä sanoin? No tulevat jo tänne rukoilemaan, ja varmasti on moni heistä ollut täällä viisikin tuntia."
Hän avasi pienen torninoven, josta päästään urkulehterille, ja me aloimme pimeässä kavuta ylöspäin. Kun olimme päässeet urkulehterille, poikkesimme vasemmalle palkeista ja nousimme kellotapuliin.
Oli oikein hauska nähdä jälleen sininen taivas ja hengittää raikasta ilmaa, sillä tornissa asuvain yökköjen ilkeä haju oli melkein tukehduttava. Mutta miten hirvittävä viima kävikään tässä kaikille tuulille avonaisessa häkissä, ja kuinka häikäiseviä olivatkaan kaikki lumikentät, joita levisi monen peninkulman päähän! Koko pieni Pfalzburgin kaupunki kuusine linnoituksineen, molempine ulkovarustuksineen, kasarmeineen, ruutitornineen, siltoineen ja vallineen, suurine harjoituskenttineen ja pienine taloineen suorine katuineen näkyi allamme aivankuin valkealle paperille piirrettynä. Täältä näkyivät talojen pihatkin, ja minä, joka olin tähän tottumaton, seisoin keskellä alustaa, kun pelkäsin saavani lentokuumeen, niinkuin kerrotaan niistä, jotka tulevat mielipuoliksi huikeissa korkeuksissa. En uskaltanut mennä kellon lähelle, ja ellei Brainstein olisi antanut rohkaisevaa esimerkkiä, olisin jäänyt paikoilleni seisomaan ja pitelemään kiinni kellon niskahirrestä; mutta hän sanoi minulle:
"Tulkaa nyt, Juuse herra, katsomaan käykö kello oikein."
Otin esille herra Guldenin suuren kellon, joka näytti sekunnit, ja huomasin, että tornikello oli paljon edistänyt. Brainstein auttoi minua vetämään kellonpunttia ylös, ja me käänsimme viisaritkin oikein.