Samassa ilmestyi vanha eukko portaille, varjostaen kynttilää kädellään.
"Mitä tahdotte?" kysyi hän.
Sanoin hänelle, että minut oli majoitettu heille.
Hän tuli alas, katsahti lippuuni ja sanoi saksaksi:
"Tule."
Nousin portaita ylös. Ohimennen näin raollaan olevasta ovesta kaksi miestä, jotka uumaan asti alastomina seisoivat kaukaloiden ääressä taikinaa vastaamassa. Olin joutunut erään leipurin luo ja siksipä ei eukkokaan vielä nukkunut, sillä varmaan hänkin työskenteli mukana. Hänen käsivartensa olivat kyynärpäähän asti paljaat, päässä hänellä oli mustanauhainen myssy, yllä karkea, sininen hame, jota olkanauhat kannattivat, ja hän näytti surulliselta. Hän vei minut suurenpuoleiseen huoneeseen, jossa oli iso kaakelimuuri ja peräseinällä sänky.
"Myöhään tulette", sanoi eukko.
"Niin tulen, olemme marssineet koko päivän", vastasin vaivalloisesti, "olen väsymyksestä ja nälästä menehtyä."
Hän katseli minua ja kuulin hänen sanovan:
"Poika parka! Poika parka!"