Eukon ystävällisyys liikutti minua ja ajattelin: "On toki hyviäkin ihmisiä maailmassa!" Riisuin sukat jalastani. Rakot olivat puhki ja verissä ja kunnon eukko säälitteli:
"Poikaparka! Poikaparka!"
Mies kysyi:
"Mistä kaukaa tulette?"
"Pfalzburgista, Lothringistä."
"Vai niin kaukaa."
Kotvasen kuluttua virkkoi hän vaimollensa:
"Tuo tänne lämmin leipä; nuorukaisen pitää juoda lasillisen viiniä, ja sitte nukkukoon hän rauhassa, sillä hän tarvitsee lepoa."
Hän lykkäsi pöydän luokseni, niin että viinipullo oli aivan edessäni ja jalkani olivat soikossa. Hyvältä se tuntui. Sitte kaatoi hän lasimme täyteen hyvää valkoista viiniä sanoen:
"Onneksemme!"