"Olisipa minulla vain pyssyni", toisti hän, "niin näkisit, kuka voittaisi!"
Me olimme ainoat henkiin jääneet tällä kulmalla, jossa oli kasottain ruumiita.
Ajatellessani, että minutkin mahdollisesti huomenna kaivettaisiin maahan, vastapäätä olevaan puutarhaan toisten kuolleitten keralla ja etten enää milloinkaan näkisi Katria, vierivät kyyneleet pitkin poskiani ja sanoin tuskissani:
"Nyt olen hukassa!"
Silloin mulkoili kersantti minuun ja kun hän näki minun olevan nuoren, kysyi hän:
"Miten on laitasi, rekryytti?"
"Luoti on läväissyt hartiani, herra kersantti."
"Hartiasi, se ei ole niin vaarallista kuin jos sinua olisi ammuttu ristiluihin, sillä nyt voit vielä parantua."
Ja katseltuaan minua vielä kotvasen, hän virkkoi:
"Älä pelkää, vielä sinä pääset kotiisi."