Näyttelijät.
Me loihdimme tarujen uhkeat taikalinnat, ja satujen sulka on talttana meillä, kun veikaten veistämme kauniiksi kalliopinnat. Me luojina kuljemme jumalten teillä!
Me hehkumme liekkinä, tunnemme riemun tenhon,
kun annamme elämän kuolleille kirjaimille,
me laulaen laskemme laineille ylpeän venhon
ja nauraen käymme me karkelotanhuville!
Me mittaamme mailmat ja ilmojen avaruudet,
kun teemme me untemme uljaimmat sankarretket.
Ah ylpeät, ylpeät meillä on voitonhetket:
me elämme illassa vuodet ja ikuisuudet.
Mut mustempi murheemme myöskin on murheita muitten ja synkempi kohtalo taiteemme taikatyöllä: vain elämme ehtoon, jo kuolemme keskiyöllä, ja harvoin on hautamme varjossa laakeripuitten.
Don Juan.
1. SATULINNAN EDUSTALLA.
Valkea, värjyvä satujen yö. Tarujen uinuva taikalinna — kuutamon loistossa kaunihinna, yllänsä tuhanten tähtien vyö.
Kuninkaantytär on linnassa vanki; silmät on kuolleen, poski kuin hanki. Kauan, ah kauan hän nukkunut on. Mutta hän herää, kun pelvoton ritari suo hälle suutelon.
Vahva on portti ja ankarat salvat — rautaan on katkennut monet jo kalvat. Eikä ne kirojen lumot laukee, ennenkuin portit ja ovet aukee…