— Vieläkin vahvempi vaikk' oli lukko,
hajalle miekkani terä sen vei!
Kuuntelen, kuuntelen… vielä ei
laulanut huomenen valpas kukko.
— Iskenkö? Oisipa kaunis voitto:
nähdä, kun kultainen päivänkoitto
kuninkaantyttären poskipäihin
nostavi elämän purppurapunan!
— Miekkasi huotrasta nyt, Don Juan!
Uljaampiin konsa et käynyt sä häihin.
2. ROMEO.
Nyt hohtaa kuudan kesän taivahalla ja yöhön kukkain lemut leviää. Don Juan ikkunan on uuden alla ja kitaransa kielet heläjää.
Mut miksi nimellä nyt vierahalla hän täällä Veronassa lymyää? — Vois miehen maine immet säikyttää ja köysiportaat pitää loitommalla!
Ei auta olla turhan pikkumainen: on liian kaunis taivaan tähtivyö ja Capuletin tytär hurmaavainen!
Tuo tuskin liekkään suuri synnintyö on valhe lemmen vanha liittolainen, kuin myöskin kitara ja kuudanyö.
La comtesse.