Mik' ennen synkkää, nyt vain viihtyisää. Ja aatos, joka äsken tuskin tohti mun viedä teille, mitkä syksyyn johti, nyt niillä mieluisimmin viivähtää.
Niin muuttuu mieli meidän ihmisten: mi vielä eilen kaameinta ol' unta, on tänään viihdykettä sydämen.
Ah väleen palaa tulet nuoruuden!
Ei edes viel' oo hiuksissani lunta,
ja kuitenkin jo lepoon halunnen…
Soutajaneito.
Syys on tullut ja myrskyää, pitkä on pimee ilta. Huoleni muistot hälventää päiviltä paisteisilta…
Kerran helteessä heinäkuun
saareni sivutse sousit,
vastarannalle salmensuun
niemen nenähän nousit.
Tummaa silmää näin minä kaks
hulmuvain hiusten alta —
venhosi liukui jo loitommaks
katsehen kantamalta.
Ken sa olit, sit' tiedä en.
Näky, mi häivähän haihtui!
Vaan sua muistelin kaihoten,
päivä kun iltahan vaihtui.
Muistin silmies säihkyn tuon,
siin' oli kummaa tulta…
Iltani iloksi laulun luon
tuosta, ah tyttö kulta!
Kuutamolauluja.