Eikä intiimin teatterin merkitys olekaan siinä, että se olisi aikaansaanut näyttämötyylin reformatsionia. Vaan etupäässä siinä, että se on tehnyt mahdolliseksi niiden draamojen esittämisen, jotka yksinomaan likitehoisessa tulkinnassa pääsevät oikeuksiinsa. Kamarimusiikki kadottaa tyyten erikoisluonteensa, jos sitä suuri orkesteri esittää kaikuvien temppeliholvien alla. Ja päin vastoin: Schillerin "Wilhelm Tell" intiimisesti esitettynä oli jotakuinkin samaa kuin Ouverture solenelle jouhikvartetin tulkitsemana.
Sama Max Reinhardt, joka intiimiä draamaa varten on rakennuttanut pienen "Kammerspielen", on tarvinnut "Oidipuksen" esittämiseen jättiläismäisen sirkusareenan. Mutta samat näyttelijät ovat voineet molempia esittää, silti muuttamatta omaa itseään — s.o. omaa tyyliään. Tyyli on muuta, olennaisempaa, kuin äänen vahvuusasteet huutamisen ja kuiskaamisen välillä tahi etäisyyssuhteiden vaatimat vahvemmat tahi heikommat liikkeiden ja eleiden alleviivaukset.
Mutta yhtenäistä tyyliä vaaditaan intiimin näyttämön taiteilijoilta; kirjavuus on läheltä nähtynä vielä räikeämpää kuin etäämmältä. — Mieleeni muistuu "Pääsiäinen" Tukholman intiimissä teatterissa. Puhuttiin hiljaa ja hillitysti, liikuttiin ikään kuin hellävaroen — puoli askelta tahi aivan pieni käännös riitti aseman muutokseen. Koko esitys oli johdonmukaisesti viritetty samaan raskaaseen äänilajiin, pitkänperjantain painostava tunnelma soinnahti molliakordeista… Mutta sittenkin puuttui jotain. Ja tuo jokin oli: yhtenäinen tyyli, joka olisi kireästi pitänyt koossa ja elimellisesti yhdistänyt eri taiteilijain esitykset. Yksityiset näyttelijät eroitti ja loitonsi toisistaan tekotavan ja tulkintasävyn — ei persoonallisuuksien — erilaisuus, jota ei edes mestarillisesti "läpiajettu" yhteinen tunnelmasävel voinut peittää. Ja kuitenkin oli jok'ikisessä luomassa intiimisyyttä.
* * * * *
Ylläolevaa ei suinkaan pidä käsittää siten, ettei intiimi teatteri mitenkään olisi edistänyt tyylillisiä uudistuspyrkimyksiä. Päin vastoin: se on osaltaan hyvinkin tehokkaasti niitä edesauttanut. Se on ollut omiaan vanhan koulun mahtipontisen deklamoimisen ja teennäisen plastiikan sijalle tuomaan sielukkaamman vuorosanain vaihdon ja luontevamman liikunnan. Puhumattakaan siitä, että intiimi draama usein on pakottanut paljon syvällisempään ja tarkempaan sielulliseen erittelyyn kuin nuo "grosse Haupt- und Statsactionen".
Sillä tavalla intiimi teatteri on palvellut uudistuspyrkimyksiä.
* * * * *
Olen koettanut aivan lyhykäisesti esittää muutamia nykyaikaisen teatteritaiteen pyrkimyksiä ja pääpiirteitä, sellaisia, jotka minun mielestäni todellakin ovat edistäneet näyttämötyön taiteellisuutta ja joiden päämääränä on se l'art, joka — kuten Sar Peladan sanoo — on le grand mystère, et lorsque ton effort aboutit au chef-d'oevre, un rayon du divin descend comme sur un autel.
SUOMALAISIA NÄYTTELIJÖITÄ.
Ida Aalberg.