En tunne Otto Närhin sukupuuta. Mutta minusta tuntuu aivan todennäköiseltä, että hänen suonissaan saattoi olla mustalaisverta. Ei vain sen vuoksi, että hän voitti ensimmäiset taiteelliset voittonsa puolivilleillä mustalaistyypeillään, joihin hän valoi taiteilijaluonteensa vielä jalostamatonta, mutta sitä hehkuvampaa tulta. Vaan myöskin — ja ennen kaikkea — siksi, että hänen luonnonvoimansa pysyi yhtä alkuperäisen väkevänä ja hänen hehkunsa yhtä tummahohtoisena vielä sittenkin, kun hänestä oli kypsynyt itsetietoinen taiteilija. Nuo ominaisuudet olivat hänessä suku- ja heimoperintöä.
* * * * *
Otto Närhin taiteessa oli nerouden merkki. Se eroittautui väkevästi persoonallisen sävynsä takia ympäristöstä, mutta se taipui samalla alistuvaisena kokonaisuutta palvelemaan. Sen komiikka — ja sitä siinä oli paljon — oli perustuksiltaan jäyheää ja karkeasyistä; samanlaista oli sen tragiikkakin. Sen luomat olivat kuin graniittiin hakattuja. Mutta taiteilija oli oppinut vuosien varsilla raskaan moukarin ohella käyttelemään myöskin keveämpää vasaraa ja ohkaisempiteräistä talttaa; ja niin syntyi teoksia, joissa arkaistista ankaruutta lievensi — mutta ei silti laimentanut — pehmeämpi pintakäsittely. Mutta graniittiaineen vaatimaa erikoisluonnettaan ne eivät milloinkaan kadottaneet, sillä ne olivat aina ja johdonmukaisesti graniittiin ajateltuja. Siksi ne säilyivät omaperäisinä. Eikä Närhi kuitenkaan koskaan väkipakosta tunkenut omaa persoonallisuuttaan osiinsa aikaansaadakseen omintakeisen vaikutelman; hänen ei tarvinnut sitä tehdä, tuo vaikutelma syntyi itsestään.
Sellaista oli tämän miehen taide, miehen, joka seisoo aivan yksin suomalaisen teatterin nuoressa historiassa. Moni suomalainen näyttelijä — ajattelen esim. parhaassa miehuudessaan manalle mennyttä Kaarlo Braxénia — on astellut samansuuntaisia teitä kuin Otto Närhi, mutta ei yksikään niitä polkuja yhtä pitkälle kuin hän.
5.
Mimmi Lähteenoja.
[Mimmi Lähteenoja (ent. nimi Puls) syntyi Helsingissä elokuun 27 p:nä 1865 pohjalaisista vanhemmista. Hän on — omien sanojensa mukaan — käynyt kolmea koulua: kansakoulun, rippikoulun ja maailman koulua. Esiinnyttyään seuranäyttelijänä hän monien kehoituksesta liittyi August Aspegrenin seurueeseen elokuun 30 p:nä 1888 esiintyen ensimmäisen kerran tullinhoitajan rouvana "Pukkisen pidoissa" (Hämeenlinnassa lokak. 2 p:nä). Helmikuun 5 p:nä 1892 hän sai "tohtorilta" kirjeen, jossa ilmoitettiin, että hänet oli hyväksytty Suomalaiseen teatteriin; "hauskempaa Runebergin päivää en milloinkaan ole viettänyt", sanoo neiti Lähteenoja. Ollut sekä valtion että teatterin myöntämillä matkarahoilla ulkomailla.]
Mimmi Lähteenoja tuli Aspegrenin seurueesta Suomalaiseen teatteriin.
Hän oli silloin liikkunut näyttämöllä neljä vuotta ja oli 26-vuotias.
Hänen aikaisempia näyttämötehtäviään pääkaupungissa olivat Fekluska Ostrowskin "Ukkosilmassa", Gina Ekdal Ibsenin "Villisorsassa", Katri "Daniel Hjortissa", Rotta-Ulla Ibsenin näytelmässä "Pikku Eyolf", Armi J.H. Erkon "Kullervossa", Martta Sjöströmin "Marissa", Noita Kasimir Leinon näytelmässä "Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming", Louhi Erkon "Pohjolan häissä" ja kalastajanleski Heyermansin näytelmässä "Siunauksen toivo." Myöhempiä on turha luetella — ja luettelo venyisikin liian pitkäksi —; ne ovat vielä elävinä osin muistissamme, osin silmiemme edessä. Kenenpä mieleen eivät olisikaan syöpyneet nuo melkein lukemattomat akkatyypit, jotka Mimmi Lähteenoja merkillisen varmalla luonnekuvauskyvyllään ja hienotunteisen taiteellisella tekotavallaan on elävöittänyt!
* * * * *