* * * * *
Saimme Ruotsalaisessa teatterissa kuulla todettavan Tanskan valtakunnassa olevan jotain mätää oikealla tanskankielellä. Minun täytyy rehellisesti tunnustaa, ettei se seikka ollut omiaan nautintoa lisäämään. Sille ei kerta kaikkiaan mitään mahda, että kielensekoitus häiritsee, kun on puhuttavana teksti, jossa jokaisella sanalla on oma merkityksellinen tehtävänsä; eikä vain sanoilla, vaan myöskin lausunnan sävyllä ja äänenpainolla. Kuinka paljon menikään hukkaan! Ja se oli vahinko sekä Shakespearen että osin myöskin Adam Poulsenin Hamletin takia.
Viimeksi käyttämäni lausetapa sisältää väitteen: Adam Poulsenin Hamlet on toisenlainen kuin Shakespearen draaman, ainakin minulle — ja, näkemistäni näyttämötulkinnoista päättäen, monelle muullekin — välittämä mielikuva. Siinä ei ole juuri nimeksikään synkkämielistä mietiskelijää, ei kysymysten portilla tuijottavaa epäilijää. Sen sijaan se on tarmoaan tuhlaileva, äärimmilleen impulsivinen mies, jonka voisi joka hetki odottaa antiikkiseen tapaan aukaisevan elämänsä gordilaiset solmut.
Älkäämme kieltäkö, etteikö Shakespearen syvällistä luonnekuvaa nerokas näyttelijä voisi siitäkin näkökulmasta tarkastellen todelliseksi elävöittää. Mutta vaikkapa myöntäisimmekin rikasvivahteisen Hamlet-luonteen esittämismahdollisuuksiin tämänkin käsitystavan mahtuvan, niin on sen sijaan vaikea myöntää hra Poulsenin kovakouraisen realistisista — joskin erinomaisen taidokkaista — yksityiskohdista ja pikkupiirteistä rakentuvan mieleen syöpyvää ja mielikuvitusta virittävää taideteosta.
"Hamletin" johdosta voisin melkein toistaa sanani hra Poulsenin Jokamiehestä. Mutta kertaaminen on turhaa, pääasia sisältyy jo edellä sanottuun.
Myöskin näyttämöjärjestely oli sopusoinnussa pääosan esityksen kanssa: todellisuutta tarkoin tavoittelevat kulissit, statistien huudot, juoksut ja levottomat liikehtimiset j.n.e. Tyypillinen ohjauksen pyrkimyksille oli näytelmäkohtauksen meluisa loppu ja Hamletin petoeläin-juoksut.
Se oli kaikki erinomaisen kiitettävää, taiturillista ja tunnollista teatterityötä, mutta se ei kuvastanut Hamletin niin äärettömän korkeaksi kaartuvaa draamaa.
"Hamletin" onnistuneen näyttämölle asettamisen edellytyksinä ovat elävä ja erehtymätön tyylitaju ja luova mielikuvitus. Näitä avuja tarvitaan, vaikkei pyrittäisikään Gordon Craigin tunnelmapitoiseen vertauskuvallisuuteen. Niiden kannattamana olisi Ruotsalaisen teatterinkin "Hamlet"-näytelmä, joka nyt jäi vain erittäin kunnollisen ja tunnollisen työn asteelle, voinut kohota sen taiteen tasolle, joka sytyttää sydämet ja virittää sielun kaikki kielet soimaan. Silloin olisi saattanut tapahtua sellainenkin ihme, että melkein täydessä katsomossa olisi ollut monen monta henkeä, jotka yhtyessään Horation "hyvän yön" toivotukseen olisivat huomanneet seisovansa saman kysymysten portin edessä, jonka lukkoja Hamlet yritti aukaista.
3.
"Wilhelm Tell."