* * * * *
Joskaan meillä ei ole tietoja siitä, että katolinen kirkkomme — kuten eteläisempien maiden kirkot — olisi esittänyt mysterioita ja moraliteetteja, niin tiedämme sen sijaan varmasti, että niiden tapaisia näytelmiä kuitenkin täälläkin on esitetty ainakin katolisen ajan jälkeen.
Keskiajan mysterio-kirjailijain myöhäissyntyinen edustaja Suomessa on ruotsinmaalainen Erik Kolmodin, joka mukaillen käänsi Petrus Pachiuksen loppiaisnäytelmän sekä esitytti ja painatti sen Turussa v. 1659 nimellä "Genesis Aetherea eller Jesu Kristi födelse, hvilken sig tilldrog efter verldens skapelse året 3970" (G. Aeth. I. Jesuksen Kristuksen syntyminen, joka tapahtui maailman luomisen jälkeen vuonna 3970). — Tapahtumain kulku on yleensä raamatun kertomusten mukainen. Kappale alkaa Joosefin ja Maarian tulolla Betlehemiin, jossa epäluuloinen majatalon isäntä, huolimatta Joosefin vakuutuksista, että he ovat ylhäistä sukuperää, sijoittaa heidät talliin. Sitten jatkuu toiminta Betlehemin lastenmurhaan asti. — Kaikki henkilöt ovat kuvatut vahvasti realistisin piirtein. Joosef on vanha ukonrähjä — Ljunggrenin huomautuksen mukaan samasta syystä kuin saksalaisissa maalauksissa: ettei häntä voitaisi pitää Kristuksen luonnollisena isänä —, Herodes on karski herra, ja Thraso, joka saa toimekseen poikalasten surmaamisen, rientää ilolla käskyä täyttämään. Hauskimmat henkilöt ovat paimenet Lasse ja Hans. He vievät vastasyntyneelle Messiaalle tuomisina maitoa, juustoa ja hyvää, tuoretta voita, jotta hänelle voitaisiin "valmistaa munakakku", ja erotessaan Joosefista tarjoaa Lasse hänelle tupakkaa, jota ensiksi mainittu ei kumminkaan ota vastaan, "koska ei ole siihen tottunut." [Selostus näytelmän sisällyksestä, paitsi Ljunggrenin teoksessa Ruotsin draamasta, m.m. myöskin Gabriel Lagus: Den Finsk-Svenska Litteraturens Utveckling, ss. 44—47. — Vrt. myös S.G. Elmgren: Erik Kolmodins Skådespel Genesis aetherea (Lännetär II).]
Keskiajan moraliteetteja edustaa taas tavallaan P. Carsteniuksen v. 1674 Viipurissa esitetty "Thet Himmelske Consistorium till hopakallat för våra första föräldrars ynkeliga affal skull" (Taivaallinen konsistori, kokoonkutsuttuna ensimmäisten esivanhempaimme surkuteltavan lankeemisen johdosta).
Ennen kuin käymme tarkastelemaan tämän näytelmän sisällystä, on syytä kiinnittää hiukan huomiota tekijän henkilöön — hänestä näet on muutamia tietoja säilynyt, Kolmodinista sitävastoin ei juuri minkäänlaisia, emme juuri tiedä muuta, kuin että Erik Kolmodin eli noin v. 1630—1664 ja opiskeli sekä Tukholmassa että Turussa. — Petrus Carstenius oli vuodesta 1672 logiikan ja fysiikan lehtorina, tuli v. 1676 Nevanlinnan kirkkoherraksi ja v. 1683 Viipurin tuomiorovastiksi ja ensimmäiseksi uskonnon lehtoriksi. V. 1705 hän sai Viipurin hiippakunnan piispanvaalissa enimmät äänet, mutta häntä ei nimitetty virkaan. Erotettiinpa hänet vielä tuomiorovastinkin virasta joksikin aikaa virantoimituksessa harjoittamiensa laittomuuksien tähden. — Kaikesta päättäen Carstenius oli sangen omituinen mies, joka, suuresta itseluottamuksestaan huolimatta, kuitenkaan ei näy saavuttaneen aikalaistensa ihailua. Kerrotaan [Porthan Åbo Tidningar'issa v. 1792 (n:ot 22, 27, 28 ja 29) julkaisemassaan kirjoituksessa], että hän kuningas Kaarle XI:ltä anoi vuoden 1693 riemujuhlilla päästä jumaluusopin tohtoriksi; kuninkaan sanotaan vastanneen, että, jollei hän jossakin akatemiassa alistunut suorittamaan säädettyjä opinnäytteitä, oli hänen parasta odottaa seuraavaan riemujuhlaan, s.o. sata vuotta. Kun hänestä luultavastikin odotusaika tuntui liian pitkältä, uudisti hän pyyntönsä Kaarle Xll:lle, mutta sai vastaukseksi kehoituksen noudattaa edellisen kuninkaan päätöstä.
Mitä sitten Carsteniuksen näytelmään tulee [Siitäkin selostus m.m. Laguksella (m.t. ss. 48—49). — Itse näytelmä näyttää joutuneen hukkaan.], niin on pantava merkille, että siinä on aivan sekaisin keskiaikaisia ja uudemman ajan ajatuksia. Jumalan ominaisuudet: anteeksiantavaisuus, oikeamielisyys j.n.e., muodostavat konsistorin, jossa keskustellaan langenneen ihmissuvun pelastamismahdollisuuksista. — Kun väliverho aukeaa, on Aatamin ja Eevan syntiinlankeemus jo tapahtunut. Liian myöhään Eeva moittii Aatamia siitä, että tämä noudatti hänen onnetonta neuvoaan. Kurjuudestaan huolimatta säilyttää kuitenkin esi-isämme kunnioitettavan kohteliaisuuden esiäitiämme kohtaan. Hän sanoo: "sydänkäpyseni, olisinko niin julma ja nurjamielinen sinua kohtaan, joka aina olet suonut minulle niin suurta rakkauden riemua, että asettuisin sinua vastustamaan. Niin epäinhimillisenäkö minua pidät?" Jumala tuntee sääliä langenneita ihmisparkoja kohtaan; hän kutsuu koolle taivaalliset immet — ("himmelska mör") saadakseen selville, mitä tässä asiassa olisi tehtävä. Nämä taivaalliset immet ovat Jumalan eri ominaisuuksia, joista toiset — Vanhurskaus, Pyhyys j.n.e. — tahtovat, että ihmisten on kärsittävä ansaitsemansa rangaistus, kun taas toiset — Armo, Laupeus y.m. — toivovat entisen paratiisillisen olotilan palauttamista. Syyttäjänä esiintyy Lucifer, rikollisten asianajajana Ihmiselämän kurjuus ("det menskliga lifvets eländighet"). Pitkien keskustelujen jälkeen julistetaan sitten päätös.
* * * * *
Kolmodinin näytelmän esittivät turkulaiset ylioppilaat, Carsteniuksen viipurilaiset teinit. Molemmat kuuluvat n.s. koulunäytelmiin, joilla Suomessa on jo aikaisempia edustajia. "Taivaallinen konsistori" onkin tiettävästi viimeinen keskiajan draaman muotoa jäljittelevä Suomessa syntynyt näytelmä.
2.
Ylioppilasnäytännöt 1600-luvulla.