Suomessa — niinkuin kaikissa muissakin maissa, joihin uskonpuhdistuksen vaikutus ulottui, — koulu otti haltuunsa kirkoista karkotetun näytelmätaiteen muodostellen sitä omiin pedagogisiin tarkotuksiinsa soveltuvaksi. Tiedetäänhän Lutherin nimenomaan pitäneen komediojen esittämistä kouluissa suotavana. Todennäköistä on, että täälläkin teinit tahi muut nuoret henkilöt ansiotarkotuksessa mukailivat katoolisia loppiaisnäytelmiä ja kierrellen maakuntaa niitä esittivät. [Kts. Alisen Satakunnan tilikirjaa v. 1576 (Histor. Ark. XI), josta selvään käy ilmi, että teinien oli tapana maakuntaa kierrellessään esittämillään lauluilla hankkia itselleen elatusta!] Onhan meillä perintönä näiltä ajoilta säilynyt muuan pieni joulukomedia, tuo n.s. tähtipoikain ("tiernapoikain") "laulunäytelmä", jota vielä meidänkin päivinämme muutamin paikoin maatamme jouluna esitetään. Näytelmällinen luonne lienee myöskin alkuaan ollut laskiaispiloilla, jotka olivat peräisin niistä kirkollisista laskiaisnäytelmistä, joiden tarkotuksena oli ollut ennen paaston alkua huvittaa seurakuntaa — usein erittäin remuavalla tavalla. Tiedämme myöskin, että Juhana-herttua jakoi Turun katedraalikoulun teineille rahapalkintoina heidän esittämistään "laskiaisleikeistä" ("lekte fastlagspel"). Kun tietysti teinien esiintymisen täytyi tapahtua opettajan luvalla — ehkäpä opettajan alotteestakin — niin on tämä seikka omiaan todistamaan, että Suomenkin koulu jo aikaiseen hyväksyi uskonpuhdistajain mielipiteet siitä hyödystä, jonka nuorison harjottaminen näytelmiä esittämään tuotti. Jo Juhana III:nen ordinantiassa (v:lta 1575) sanotaan (XIX art. 5:s kohta): "On hyvin suotavaa, että teinit ja nuoremmat henkilöt harjottavat itseään komedioissa ja tragedioissa esiintymään sekä Latinan että Ruotsin kielellä, jotta sekä esiintyjät että katsojat siitä ottaisivat oppia ja oikaisua." V. 1611 julkaistussa koulujärjestyksessä suositellaan Terentiuksen komediojen valikoimaa kouluissa luettavaksi ja käytettäväksi. Latinankielisten näytelmien lukemisen ja esittämisen tärkeyttä teroittavat niinikään Johan Skytten konstitutsionit v. 1625 sekä papiston kouluasetusehdotus v. 1637. Myöskin 1649-vuoden koulujärjestys ottaa koulukomediat puheeksi. Onhan aivan luonnollista, ettei Suomessakaan voitu jättää huomiotta näitä koulujärjestysten monia ja selviä viittauksia. Mutta kun koulut meillä olivat köyhiä samoin kuin niiden oppilaatkin, niin ei voitu muulloin kuin juhlatilaisuuksissa kustantaa näytelmäesitysten toimeenpanoa koulusaleissa. Senpävuoksi koulunäytelmät Suomessa luultavasti enimmäkseen supistuivatkin ainakin 1600-luvun alkupuoliskolla sellaisiin ulkoilmanäytäntöihin, joista teineillä oli tuloja. [Kts. Q. Cygnaeus: Drag ur Finlands teaterhistoria under sextonhundratalet. (Sv. Litt. Sllskpts. Förh. o. upps. X.)! Cygnaeuksen tutkielman pohjalle perusluu esitykseni monessa muussakin kohdassa.] Vuotta 1640 aikaisemmalta ajalta ei meillä olekaan minkäänlaisia tarkempia tietoja koulunäytelmistä.
Kun Turun yliopisto perustetaan, muodostuu siitä näytelmätaiteenkin tyyssija. Meidän yliopistoomme tulee tapa juhlatilaisuuksissa esittää näytelmiä valtakunnan muista korkeakouluista, joihin se jo aikaisemmin oli päässyt juurtumaan.
Edellisessä luvussa mainitussa kirjoituksessaan, joka käsittelee näytelmää "Taivaallinen konsistori" ("Om en uti nästförledne Århundrad tryckt och i Viborg upförd Comoedia, kallad 'Thet Himmelske Consistorium etc.'") lausuu Porthan: "Sittenkun kuuluisa Johan Messenius jesuiittain Kouluista, joissa hän oli oppinsa saanut, oli tuonut Isänmaahansa sellaisen tavan, että Akatemian nuorison muitten harjoitusten ohella annetaan esittää Näytelmiä, jotka hän sitä tarkoitusta varten itse oli kirjoittanut (niistä saapi tietoja Hra Prof. Liden'in Disp. Historiola Literaria Poetarum Svecanorum, s. 14 ja seur.); niin saavuttivat nämä kujeet suosiota ja ruvettiin esimerkkiä seuraamaan Valtakunnan muissakin Oppilaitoksissa. (Linköpingissä ja muualla. Kts. Liden'in teosta!) Senpä vuoksi ei Suomessakaan jätetty käyttämättä tätä epäilyttävää keinoa nuorison taitojen kartuttamiseksi (ja sen maun pilaamiseksi!). Yksinpä Akatemian vihkiäisissäkin esitettiin kolmantena juhlapäivänä, ylemmässä oppisalissa, Komedia, jonka nimi oli Ylioppilaat".
Tästä vihkiäisnäytännöstä on säilynyt muitakin tietoja. Akatemian pöytäkirjoissa v:lta 1640 [painetut pöytäkirjat I, siv. 9] on seuraava lyhyt tiedonanto: "Heinäkuun 17 p:nä näyteltiin täällä Turussa komedia, directore Clariss: Dn: M. Michaele Wexionio, Polit: et Histor: Professore.” Hiukan laajemmalti kertoo prof. Wexionius itse — kirjassaan Natales Academiœ Aboensis, Aboæ 1648 — tästä näytännöstä. Hän sanoo, että vihkiäisten kolmantena eli heinäkuun 17 päivänä esitettiin ylemmässä oppisalissa mitä juhlallisin ja tähän tilaisuuteen erittäin sopiva komedia, jonka nimi oli 'Ylioppilaat' (Studentes) ja jossa kuvattiin, kuinka muutamat vanhemmat antavat ylen niukalti varoja pojilleen, joista silloin tavallisesti tulee ahkeroita kunnon miehiä, kun taaskin toiset vanhemmat antavat avustusta viljalti, jopa aivan liiaksikin, ja on siitä seurauksena, että pojista tulee ylellisyyteen, paheisiin jopa peliinkin taipuvaisia. Vielä mainitaan selostuksessa, että näytelmää oli katsomassa lukuisa yleisö, jonka joukossa oli ylhäissyntyisiä, hengellisiä ja maallikoita, kaikenikäisiä ja molempaa sukupuolta, ja että vilkkain suosionosotuksin otettiin vastaan tämä näytelmä, joka arvokkaalla tavalla päätti vihkiäisjuhlallisuudet."
Wexionius ei mainitse, kuka oli näytelmän tekijä, mutta hänen selostuksensa nojalla voimme päättää, että se on ollut mukailu saksalaisen humanistin, Stettinin superintendentin Christophus Stymmeliuksen näytelmästä Comædia de Vita Studiosorum, jonka Johannes Johannis Gevalius v. 1589 oli ruotsintanut.
Nähtävästi oli prof. Wexionius (myöhemmin aateloituna Gyllenstolpe) Saksassa ja Hollannissa — hän oli opiskellut näiden maiden yliopistoissa vv. 1633—1636 — tutustunut ylioppilaiden näytelmäesityksiin. Molemmissa maissa viljeltiin koulu- ja ylioppilasdraamaa hyvin ahkerasti. Keskiajan kirkollinen näytelmä oli yleisimmin liikkunut Vanhan Testamentin tapahtumissa, ja koulunäytelmä noudatti samaa tapaa. Hyvin yleisenä aiheena oli näissä näytelmissä Luukk. 15 luvussa oleva tarina tuhlaajapojasta. Tuhlaajapojan tarinaa esittävät näytelmät — n.s. prodigus-draamat [prodigus-draamasta on Eino Cederberg julkaissut yliopistollisen väitöskirjan: Tuhlaajapoika-aihe, sen pohjoismaiset edustajat ja sen suhde ylioppilaskomedioihin (Hnki 1917)] — saavuttivat juuri Hollannissa täydellisimmän muodon; suorastaan klassillisena pidetään sikäläisen koulumiehen Gulielmus Gnafeuksen v. 1529 ilmestynyttä latinankielistä näytelmää Acolastus. [Vrt. esim. Scherer: Gesch. der deutschen Litteratur, siv. 304!]
Stymmeliuksen näytelmä liittyy sangen läheisesti sekä sisällyksensä että muotonsa puolesta prodigus-draamaan. Niinpä on siinä rappiolle joutuvan ylioppilaan nimenä Acolastus — nimi, jonka prodigus-draama oli antanut tuhlaajapojalle ja joka sittemmin oli siirtynyt muunkinaiheisiin kouludraamoihin rappeutuneen henkilön nimeksi.
Koulu- ja ylioppilasnäytelmät ovat yleensä Terentiuksen ja Plautuksen komediain suoranaisia jäljittelyjä. Mutta joskin niiden tyypit ovat meille tuttuja roomalaisten komedioista, niin ne sittenkin etupäässä kuvaavat aikakautensa omaa elämää. Tarkotuksena ei kuitenkaan vielä ole luoda realistista kuvaa ylioppilaselämän vaivoista ja vastuksista, iloista ja voitoista, vaan tahdotaan opiskelevan nuorison mieliin terottaa tervettä moraalia. Ja tähän tarkotukseen sopivat raamatulliset tarinat oman aikakauden puitteihin sovitettuina erittäin hyvin. Opettavainen tarkotusperä on pääasiana, ja sentähden ovatkin koulunäytelmät vielä hyvin lähellä keskiajan moraliteetteja. Usein ovat tyypit niin abstraktisia, että ne ovat aivan personifioitujen käsitteiden rajamailla. Toiminta jakautuu miltei aina kahteen rinnakkaiseen tapahtumasarjaan, joista toinen kuvaa paheisiin vaipuneen rappiotilaa, toinen hyveitten tietä kulkevan menestymistä — kuten Wexioniuksen selostamassa näytelmässäkin.
* * * * *
Ne lähteet, joista saamme tietoja Turun akatemiassa toimeenpannuista ylioppilasnäytännöistä, ovat: konsistorin pöytäkirjat, joihin jo edellä on viitattu, ja Turussa opiskelleen ruotsalaisen ylioppilaan (sittemmin Karlstadin koulun lehtorin ja vihdoin Bolstadin seurakunnan kirkkoherran) Petrus Magni Gylleniuksen päiväkirja. [Karlstadin korkeamman alkeisoppilaitoksen kirjastossa tallella olevasta käsikirjoituksesta on R. Hausen toimittanut painetun jäljennöksen: Diarium Gyllenianum, Hnki 1882.]