Maaliskuun 3 p:nä 1641 kertoo pöytäkirja konsistorissa puhutun komedioista ja promotsiosta. Kenties koski tämä keskustelu sitä näytäntöä, joka rehtorinvaihdoksen yhteydessä toukokuun 18 (tahi 19) p:nä toimeenpantiin ja josta pöytäkirjassa (I, siv. 31) on seuraavat merkinnät:
Toukokuun 22 p:nä tuli saapuville Hans Plaghman, täkäläinen Porvari ja Raatimies, ja valitti, että larvatores äsken toimeenpannussa näytännössä, nim. Sveno Petri Humble Smolandus, Jsaacus Petri Holmensis ja Johannes Soltovius Uplandus ovat lyöneet rikki hänen ikkunansa saman päivän iltana, jona oli mutatio Rectoratus, kello 9 ja 10 välillä. Mutta koska Sveno Humble ja Johannes Soltovius puhdistivat itsensä valalla, ja Jsaacus Petri Holmensis tunnusti yksin sen tehneensä, on hän yksin tuomittu sovittamaan sen minkä rikkoi ja langetettu sakkoon.
Mutta tämä ei ollut ainoa ilkiteko, johon komedian esittäjät olivat tehneet itsensä syypäiksi. Saman päivän pöytäkirja kertoo nim. edelleen:
Samoin valitti Jören Suutari, joka asuu sillankorvassa, että larvatores, kaikki 6 yhdessä, olivat lyöneet rikki hänen työhuoneensa ikkunan ja ajaneet takaa hänen poikaansa (oppipoikaa?); tähän vastasi muuan heistä nimeltä Petrus, että kaupunginsillalla hän oli tavannut suutarin pojan ja häntä vain sanoin hiukan kiusaillut; silloin poika oli ottanut tiilikiven ja sillä lyönyt reiän hänen päähänsä, joka vieläkin oli verinen, ja tämän tehtyään hän juoksi työhuoneeseensa, sai siellä miekan käsiinsä ja juoksi jälleen ulos larvatoreja vastaan, silloin viimeksimainitut olivat karkottaneet hänet takaisin työhuoneeseen, josta hän sitten oli pistänyt miekkansa ulos akkunasta ja heitä muutenkin ärsytellyt; siten oli ikkuna rikottu sisältäpäin miekalla ja ulkoa kirveillä ja riu'uilla, joten suutaripoika oli syyllinen ikkunan särkymiseen. Mutta koska täten larvatorejakaan ei ole huomattu aivan syyttömiksi: niin sopikoot he keskenään ja korjauttakoot mainitun suutarin ikkunan ilman enempää muistuttamista.
Ei sovi ihmetellä, että konsistori tänä onnettomuuksien päivänä päätti, että vastedes näytäntöjä toimeenpantaessa on larvatoreja varotettava, etteivät tee itseään ilkitöihin syypäiksi, jos tahtovat rangaistusta välttää.
* * * * *
Mitä olivat nämä "larvatores", joitten kepposet tuottivat akatemisille isille tällaista mieliharmia?
Kun kokemus oli osottanut, että pelkillä siveyssaarnoilla oli perin työlästä katsojain mielenkiintoa vireillä pitää, saatikka yleisöä huvittaa, alettiin näytelmissä käyttää — useimmiten juonesta aivan irrallaan olevia — katsomon naurattajia, joille heidän, (tavallisesti karkeasti karrikoitujen) naamioittensa (larvis) mukaan annettiin nimi: larvatores. Nämä meidän aikamme klovneja muistuttavat koomikot olivat katsojain erikoisia suosikkeja, ja larvatoreiksi valittiin aina nokkelimmat näyttelijät. Heiltä vaadittiinkin suurta kekseliäisyyttä ja sukkeluutta, kun ei heidän osiaan kirjoitettu, vaan jätettiin esitys kokonaan improvisoimisen varaan.
Toisinkin keinoin koetettiin näihin moralisoiviin näytelmiin saada vaihtelua. Vakavamman päätoiminnan välikohtauksiksi sommiteltiin talonpoikais-näytöksiä, jotka tavallisesti olivat hyvin hullunkurisia varsinaiseen näytelmään kuulumattomia kasvannaisia, mutta jotka toisinaan taitavan kirjailijan käsissä saattoivat muodostua hyviksikin keinoiksi juonen selventämiseksi ja valaisemiseksi — liekö sitten syynä se, ettei niitä ollenkaan toimeenpantu. [Tarkempi selostus talonpoikien välinäytöksistä on Eino Cederbergin tutkielmassa Kansanomainen aines vanhimmassa suomalaisessa kirjallisuudessa (Aika 1915, ss. 259-271).]
"Talonpoikien" ja "larvatorien" tehtävänä oli myöskin näytännön edellisenä päivänä käydä kutsumassa katsojia näytäntöön. Tällöin heitä useinkin kestittiin ylen runsaasti — sen suoranaisen pääsymaksun lisäksi, jonka kutsutut suorittivat —, ja juhlamielialan vaikutuksesta tekemistään kolttosista joutuivat herrat sitten konsistorin edessä vastaamaan.