* * * * *
Juna pysähtyi ravintola-asemalle. Ja ihmiset kiiruhtivat nielaisemaan kuumia piirakoita ja sitkeitä pihvejä. Kun kello kutsui takaisin vaunuun, näin matkatoverini kiikuttavan suurta paperikääröä.
— Oletteko kylläinen? hän kysyi.
— Totta puhuakseni en ehtinyt montakaan suupalasta ahmaista.
Hän naurahti:
— Ja nyt meillä on pitkä rupeama edessämme. Nähkääs, Venäjällä matkustamiseen vaaditaan tottumusta. Asemilla ei pidä syödä, vaan ostaa itselleen evästä. Nyt pyydän saada tarjota Teille aamiaisen. Taival on pitkä, aikaa on liikenemään.
Hän levitti pöydälle leipää, voita, kurkkuja, suolaa, leikkeleitä… Ja sitten hän otti laukustaan kultatulppaisen kristallipullon ja kaksi pientä lasia.
Kas niin, olkaa hyvä! Hän viskeli ryypyn toisensa perästä kurkkuunsa ja pakotti pakottamalla minut seuraamaan mukana.
— Kurja maa, mutta mainio viina, sanoi hän.
— Eikö niin? Mutta minkälaista Teillä on Suomessa?