— Uskotteko, että olen onnellinen avioliitossani?
Hänen silmissään oli uneksiva ilme ja hänen äänessään pieni tunteellisuuden värähdys, jonka mies tunsi ennestään.
— Uskon aivan täydellisesti, hän vastasi.
Kauppaneuvoksetar hymähti hiukan surunvoittoisesti:
— Niin… Minulla on todellakin hyvä olla hänen kanssaan.
Tuokion pöytäliinaan tuijotettuaan hän jatkoi:
— Eihän se tietysti ole mitään lemmenhurmaa, mutta hän on hyvä mies ja minä kunnioitan häntä suuresti… Ja meillä on niin kaunis koti. Jospa vain tietäisitte! Minun makuuhuoneeni on kuin unelma… Teidän täytyy se joskus nähdä!
Hänen silmissään välähteli. Mutta mies kysyi:
— Onko Teillä lapsia?
Kauppaneuvoksetar rypisti vähän kulmiaan.