Mies mainitsi erään tunnetun laulajattaren nimen. Ja kauppaneuvoksetar sanoi:
— Vai hänkö! Eipä ole aika häntä säästänyt. Huomaamatta-vanhenemisen vaikeata taitoa eivät kaikki opikaan…
— Ei, se on totta, vastasi mies ja korosti vahingossa sanojaan aivan liiaksi.
Itsekseen hän ajatteli: Tuo toinen sen kuitenkin on oppinut paljon paremmin kuin sinä…
Kauppaneuvoksettaan huulet kaartuivat ylimielisen pilkalliseen hymyyn. Ja mies pani merkille, että silmien kulmiin ilmestyi runsaasti hiuksenhienoja ryppyjä.
— Entä nuorukainen, onko hän hänen poikansa?
— Ei, vastasi mies jyrkästi, vaan hänen rakastajansa.
Kauppaneuvoksetar tyhjensi kahvikuppinsa nopeasti ja sanoi:
— On viisainta, ettemme samalla kertaa poistu täältä. Ymmärrättehän: se saattaisi herättää sellaista huomiota, jota miehen: tähden tahdon välttää…
Mies ei voinut tukehduttaa hymyilyä. Mutta rouva jatkoi: