— Te nauratte. Mutta nähkääs: ihmisen, jolla on… entisyys, täytyy olla paljon varovaisempi kuin muiden…
Hän ojensi kätensä herttaisesti hymyillen:
— Kiitos tästä illasta ja näkemiin! Hädin tuskin mies sai jäämään hampaittensa taakse hävyttömyyden: Kauppaneuvoksettaren sänkykamarissako?
Silkinkahina loittoni ovelle.
Mies katsahti hänen jälkeensä ja huomasi vasta nyt, että hänen leningissään oli kylmän teräksen kiilto. Ja hän ajatteli: Sehän sopiikin aivan yhtä hyvin kuin punainen raakasilkki sopi silloin kymmenen vuotta takaperin.
Hetken kuluttua mies lähti. Kulkiessaan naapuripöydän ohi hän huomasi, että siinä riideltiin, ja hänen huulensa kiertyivät hienoon vihellykseen.
Mutta ulkona paistoi kuu. Oli pakastanut iltamyöhällä ja Esplanaadin vesilätäköt olivat hauraan jääkuoren peitossa, joka rasahteli anturoiden alla.
Katua astellessaan miehemme mietti: Ajat muuttuvat ja niiden mukana muutumme mekin; mutta muuttuukohan myöskin kuuhut meidän kerallamme? Hänestä tuntui näet aivan mahdottomalta, että sama kuu, jonka säteet tänä iltana kimaltelivat likaisilla lumijätteillä, kymmenen vuotta takaperin oli valanut hopeitaan joutsenlammikon pintaan ja kukkivaan kastanjapuistoon, jonka tuoksuissa satakieli oli visertänyt…
"TIPPANA-LIISA"
Aamukävelylläni tuli kadulla vastaani muudan vanha nainen, joka yht'äkkiä herätti eloon muiston lapsuuteni kaukaisesta kaupungista.