Mutta kerran tapahtui, että eräs joukostamme — se oli rikkaan kauppias Vihlmanin nuorin poika, joka vielä siihen aikaan oli yhtä herttainen lapsi kuin me muutkin, vaikka hänestä sitten myöhemmin tulikin suuri hunsvotti — vahingossa sanoi Liisaa Tippanaksi. Se tapahtui hänen vedotessaan isänsä valistuneeseen mielipiteeseen keisarin hohtokivisten pääsiäismunien mittasuhteista:
— Isä sanoi, että Tippana valehtelee, sillä niin suuria munia eivät edes keisarinkaan kanat milloinkaan muni.
Liisa kuunteli häntä suu auki, ja näytti aivan siltä, ettei hän omia korviaan tahtonut uskoa. Mutta sitten hänen suunsa vääntyi omituiseen irvistykseen: toinen puoli aivan kuin halpaantui ja jäi hervottomana retkottamaan, mutta toisesta syöksyivät sanat ryöppynä:
— Senkin kirottu Kulta-Villen pentu! Kysy sinä isältäsi, oliko hän keisarin kanapiikana linnassa ollessaan!
Me muut purskahdimme hillittömään nauruun, mutta Ville Vihlman punastui korviaan myöten ja hiipi häpeissään ulos portista. Sillä hän tiesi, mitä me muut emme tienneet, ettei Liisa linnalla tarkoittanut keisarin palatsia vaan vankilaa, jossa hänen isänsä oli ollut puoli vuotta konkurssirikoksesta.
(Ei muuten ollutkaan ihme, ettemme me sitä tienneet, sillä niin rikas ja mahtava oli kauppias Vihlman, että jo vanhemmatkin ihmiset aikoja sitten olivat hänen linnassaolonsa unhoittaneet lukuunottamatta hänen omaa rouvaansa, joka oli uskovainen, ja Tippana-Liisaa, jolle heidän talossaan kerran oli syötetty pohjaanpalanutta riissipuuroa.)
* * * * *
— — – Niin, niin… Vuosikymmeniä on vierähtänyt; Tippana-Liisa lepää nurmen alla ja hänen kuulijakuntansa on hajaantunut maailmalle. Ville Vihlmanista on, kuten sanottu, tullut hunsvotti, ja mitä muihin tulee, niin enpä enää voisi mennä heidänkään herttaisuudestaan takuuseen. Sen sitävastoin uskallan vakuuttaa, että useimmilla heistä on jokin sellainen juttu, jonka ilmitullessa mieluimmin pujahtaisi ulos portista. Ja ehkäpä on vielä muutamilla aivan yhtä mahdottomia juttuja kuin Tippana-Liisalla, vaikka eivät lyhytjärkisten kirjoissa kuljekaan…