"— Tuntematon punakaartilainen… tuotiin samalla kertaa kuin rouvan mies… mutta ei kukaan ole käynyt kysymässä…
"Nuori rouva kääntyy takaisin katsomaan tuntematonta, jolla on pieni kuulanreikä matalassa otsassaan. Miehen jähmettynyt ilme on synkän tuima, ja kangistuneessa käsivarressa on risainen punainen rääsy.
"Oudot ajatukset täyttävät nuoren naisen mielen: ehkä juuri tuo on hänen miehensä murhaaja… ainakin hän kuuluu samaan joukkoon… Vihan ja inhon leimahdus käy läpi hänen sielunsa. Mutta kun hän kääntää katseensa kohti hymyillen lepäävää miestään, katoaa se heti. Ja sen tilalle tulee ihmeellisen anteeksiantavainen kaiken katkeruuden unhoitus, suuri, sunnuntainen tyyneys.
"Sitten hän menee.
"Mutta kaupungilta hän toimittaa kirstun myöskin tuntemattomalle viholliselle ja lähettää hänelle valkoisia kukkia…"
Sellainen on kertomus. Se on vain yksi monien joukosta, mutta sen yksinkertaisen köyhiin puitteisiin mahtuu kokonainen sielullisten elämysten maailma. Se on tarina sankarittaresta.
1918.
KONTTORISTI AKU HAMBERGIN ROMAANI
I
Aku Hamberg oli tuollainen hiljainen ja harvasanainen työmyyrä, jollaisia vielä toisinaan tapaa syrjäisten pikkukaupunkien tyynissä ja rauhallisissa oloissa, joissa aika on kuin seisahtunut ja ihmiset ovat jääneet omituisiksi uneksijoiksi. Vanha, nukkavieruksi kulunut konttorirotta, kaljupäinen, likinäköinen ja luokkaselkäinen, mutta ahkera ja tunnollinen työmies, tavoiltaan konttorin tarkkaa seinäkelloakin säännöllisempi. — Hän oli vähän yli neljänkymmenen, mutta häntä olisi luullut hyvinkin kymmentä vuotta vanhemmaksi, sillä korvallisilta oli harva tukka aivan harmaa ja sileiksi ajetuissa kasvoissa oli vakoja ja ryppyjä.