Mutta kukaan ei nauranut, vaikka kuulijat olivatkin selvillä siitä, että kertomus oikeastaan oli niin yksinkertainen että sille olisi voinut nauraa. Syntyi tuollainen pieni painostava hiljaisuus, jonka aikana enkelin sanotaan kulkevan huoneen läpi. Mistä se johtui? Olisikohan muillakin, eikä vain professorilla, ollut punaiset lamppunsa?
Mutta sitten talon emäntä nousi tuoliltaan, väänsi sähkövalot palamaan ja istahti pianon ääreen. Hän soitti pitkän kappaleen; ennen kuin se oli lopussa, oli keskustelu jo herännyt alkukuiskauksiinsa.
Kolmihaaraista kynttiläjalkaa ei kuitenkaan koko iltana sytytetty.
MIES JA NAINEN
He tapasivat toisensa kadulla.
Syksyn taivas oli korkea ja sininen, mutta tuuli kuljetteli katuvieren vaahteroiden kellastuneita lehtiä.
Tyttö tuli sikarikaupasta, jossa hän ansaitsi leipänsä, ja mies tuli automaatista, jossa hän söi leipäänsä. Tytön silmät säteilivät ja hymy oli hänen huulillaan; hän rakasti miestä. Mutta mies oli synkkä ja vakava; hän ei enää rakastanut tyttöä, oli kyllästynyt, väsähtänyt…
Tyttö sanoi:
— Tiedätkö, minulla on ollut niin ikävä sinua… Koko päivän olen vain toivonut: kunpa aamiaistunnilla sinut tapaisin —!
Mies ei virkannut mitään; hän ajatteli: Minun täytyy lainata häneltä kaksikymmentä markkaa, muuten en voi mennä kauniin kahvilatyttöni luo…