— En vain tullut kysyneeksi, jatkaa hän sitten, olisiko hän minusta tehnyt syntisen vaimon vai neitsyt Maarianko… Ha, ha, haa… Minut ihmisten hartautta kohottamaan!
— Olisihan siitä taulusta pian aikaa voinut tulla hartauden häiritsijä, sanon jotain sanoakseni.
— Sanokaahan muuta, hän vastaa. Minähän olen niin tuiki turmeltunut ihminen. Tuskinpa on olemassa sitä kilttiä kotikanaa, joka ei minua pelkäisi… Herra Jumala, kuinka vaarallisena he minua pitävät!
Hän puhuu nauraen ja leikkisän liioittelevalla äänellä, josta on mahdoton päättää, onko hän katkera vaiko kenties hiukan ylpeä.
— Olettekohan Te nyt sitten niin vaarallinen, kysyn piloillani.
— Mikä on Teidän mielipiteenne? kysyy Telma-rouva hymyillen.
— Ikävä kyllä minulla ei ole kokemusta.
— Vai niin… No, luuletteko muilla sen enempää olevan?
— Sitä en tiedä. Arvelen, ettei sellaisia kokemuksia yleensä maailmalle toitoteta.
— Siinä erehdytte! Juuri sellaisilla kokemuksilla miehet kerskailevat. Ne taaskin, joilla niitä ei ole ollut, ovat harmissaan ja panettelevat — viettelijää. Uskokaa vain: niin se on!