Kamreeri Autereesta siirtyvät ajatukseni Birger Björklöfiin. Hän seurustelee nykyisin paljon Telma Autereen kanssa; tuon tuostakin olen nähnyt heidät yhdessä, pari kertaa ravintolassakin. Eivätköhän ihmiset jo ala puhua heistäkin? Sanoihan Telma-rouva, että heistä on tullut hyvät ystävät… Mutta vielä joku viikko takaperin puhui Birger Björklöf rouva Autereesta aivan kuin jostakin tarjoilijattaresta: pirteä elukka, joka osaa ärsyttää miehiä… verrattain harvinainen kukka meikäläisessä maaperässä. Jotakin siihen tapaan. Olisikohan hän nyt muuttanut mieltään? — Muuten sanovat toverit Björklöfin koko lailla "muuttuneen edukseen"; herännyt työn-tarmo on luonut mieheen vakavuutta ja elämän halua. — Björklöf kertoi, viimein tavatessamme, Aarne Autereen olevan hyvin naivin ja mustasukkaisen.
— Olisihan miehen jo pitänyt huomata, ettei kannata…
— Mutta Auer rakastaa vaimoaan.
Björklöf naurahti:
— Eihän hän nyt enää ole koulupoika. Luulisi toki elämän jo karistaneen hänestä penikkataudin… Täytyyhän hänen huomata, ettei rouvansa pidä vihkisormusta minään velvottavana siteenä.
Miten sanoikaan tohtori Kataja Telma Autereesta:
— Hän on vamppyyri!
Ja äänensävy todisti, että hän tunsi sanelevansa yhteiskunnan tuomion. —
Muistan äkkiä, että kamreeri Auer pyysi minua käymään talossa. Todellakin! Ja minusta tuntui niinkuin hän olisi sitä toivonut; hänen katseensa oli niin avuttoman rukoileva.
— Varmaankin tulisi vaimonikin siitä iloiseksi, sanoi hän.